München, 4. päivä

Eilen taisin löytää kantapaikkani Münchenissä, Münchner Bier Biergartenin Viktualmarktilta, vajaat 200 metriä hotelliltani. Edullista, hyvää olutta saa nopeasti itse noutamalla, mikä minusta on mukavampaa kuin odotella tarjoilijaa ottamaan tilausta, ja varsinkin saada tarjoilijan huomio, kun haluaisia maksaa ja lähteä. Tosin täällä tarjoilijat ovat hämmästyttävän valppaita, aivan eri luokkaa kuin Helsingissä.

Monesti suomalaiset moittivat suomalaisia, siis joitain TOISIA suomalaisia, ei tietenkään itseään, humalahakuisuudesta ravintoloissa. Eilen illalla näkyi kyllä paikallisssakin samanlaista kupittelua. Eräskin pariskunta horjui edelläni, herra maksamassa oluita ja rinkeliä, ja oli lähdössä ilman tuota rinkeliään, mutta tarjoilija ystävällisten sanojen kera antoi sen hänelle mukaan. Samalla tarjoilija kuunteli ja vastaili samalla rouvalle, joka halusi vettä, ja siinä tilatessaan yritti kovasti saada kukkaroaan auki, mutta huonolla menestyksellä. Tarjoilija siinä sivussa lausahti minulle oluen hinnan ja otti maksuni jatkaen samalla rouvan kanssa jutusteluaan.

Kävin tänään muutamaan kertaan Scheidplatzilla, siellä kun sekä metro-, raitovaunu että linja-autopysäkit, ja tämän päivän reittini olivat tuolla suunnalla. Aukiolla oli tämä jykevä patsas. Mikä lienee germaani suomies mennikäinen olallaan.

Matkani varrelta löytyi lisää taidetta: Mini valmiina lingottavaksi seuraavalle asiakkaalle, pikatoimitus. Teos oli BMW:n tutkimus- ja kehityskeskus FIZ:n alueella.

Tuon FIZ:n pääkonttori ei ollut mikään huono vitsi, vaan komea rakennus. FIZ levittäytyi laajalle alueelle, ja siellä liikennöin BMW Groupin työntekijöille sukkulabussi tutkimuskeskuksessa paikasta toiseen siirtymiseksi.

Sitten varsinaiseen reissun aiheeseen, eli historiaan. Kuvassa yllä on SS-rykmenttien (Standard) Deutschlandin ja Der Führerin kasarmit eli heidän kielellään majoitus (Unterkunft). Kasarmit valmistuivat vuonna 1938, ja nykyään niissä on ainakin Saksan puolustusvoimien lääkintäkoulu.

Münchenissä on jäljellä toistakymmentä ilmasuojabunkkeria, niin sanottuja korkeabunkkereita. Ne olivat tarkoitettu siviileille, ja niihin mahtui 400-700 henkeä bunkkerista riippuen. Bunkkereita on erimuotoisia, ainakin nelikulmaisia, 8-kulmaisia ja pyöreitä, ja pyrin kuvaamaan matkallani eri malleja kohtuullisen kattavasti.

Tämä on tulevan rouva Adolf Hitlerin syntymäkoti. Kaupungista löytyy myös kolme muuta hänen asuinpaikkaansa, joista yhden kuvasin myös tänään, ja kaksi jää tuleville päiville kuvattavaksi.

Ylinnä olympiastadion, vasemmalla uimahallia ja oikealla olympiahalli.

Olympiapuistossa piti tietenkin päästä tv-tornin näköalatasanteille - pidänhän korkealta kuvaamisesta. Alempi tasanne, jolta sai paremmat kuvat, koska pääsi kuvaamaan reunan yli, oli 190 metrissä. Sen yläpuolella oli kapeampi tasanne, jolta kuvaamista tarpeeksi alaspäin haittasivat alemman ja leveämmän tasanteen rakenteet.

Olympiahallia maan tasalta kuvattuna.

Uimahalli sisältä.

Olympiajärvessä oli tarjolla vesipallottelua, mutta jätin sen väliin; tällä reissulla riittää vaivoiksi jalkojen särkeminen kävelystä, en tarvitsee lisäkipuja pallossa kaatuilusta, saati mustelmia ja hiertymiä.

Olympiapuiston vieressä oli Tollwood-festivaalit. Tämänkertaiset juhlat olivat jo kahdennetkymmenennetviidennet, ja kestävät kolmisen viikkoa. Talvella järjestetään vuoden toinen Tollwood Theresienwiesessä, eli samassa paikassa kuin Oktoberfest.

Juhlissa on tarjolla biosertifioitua ruokaa sekä musiikki-, teatteri- ja elokuvaesityksiä. Kävin alueella, sillä sen keskelle jäävässä pienessä metsikössä on Itä-Länsi-Rauhankirkko, joka on vuonna 1952 yksityishenkilön luvatta rakentama venäjänortodoksinen kappeli. Ei ollut ihan helppo löytää pientä porttia erilaisten kojujen välistä...

Helteisenä päivänä täytyi välillä lepuuttaa jalkoja, ja pysähdyinkin Elisabeth Platzilla olevaan Wintergarteniin. Suurin osa asiakkaista seurasi oluenjuonnin ohella Wimbledonin tenniskisoja niin sisällä kuin ulkona olleista tv:istä.

Ravintola-alueen reunalla oli kyltti - joka näkyy edellisessä kuvassa - jossa käskettiin pitämään koirat hihnassa. Ravintolan omaa koiraa se ei koskenut. Hän kiersi ahkerasti tutkimassa vieraita, mutta taisi vaistota minun olevan kissaihminen, eikä pysähtynyt luokseni kuin muutamaksi sekunniksi.

Asuinalueilla liikkuessa tulee usein ongelmaksi löytää paikka, mihin tyhentäisi rakkonsa. Hotelleja tai ravintoloita ei ole lähistöllä, tai jos ravintola olisikin, ei se ole vielä auennut. Suojaava pusikko ja nopea toimitus on useimmiten ratkaisu, mutta välillä onni suosii työmaa-alueella olevan lukitsemattoman Dixi-vessan muodossa. Kiitos!

Luitpoldparkin kukkula on tehty Münchenin toisen maailmansodan raunioista. Huipulla on risti, jossa lukee "Rukoile ja muista kaikkia kuolleita rauniovuoren alla." Ristin luota poistuin hyvin nopeasti - valtavasti muurahaisia, jotka purivat jalkojani. Pomppin rappuja alas jalkoja heilutellen ja käsillä murkkuja nitistäen.

Luitpoldpark

Kuvasin tänään myös muutaman metroaseman sisältä, kuten tämän Münchner Freiheit -aseman.