München, 2. päivä

Ensin kuva edelliseltä illalta. Kävin hotellin vieressä olevassa Tegernsee Sal -oluttuvassa. Melkein heti sisään tultua oli vapaa loosintapainen, joten istuinpa siihen. Koska pöydässä oli toki tilaa, istui siihen tietenkin paikallisia oluennauttijoita. Puheliasta väkeä nämä paikalliset, sillä kirjaa en lukenut pätkääkään, vaan keskustelin oluista, urheilusta, talouden tilasta Suomessa, ihmisen halusta sotia yms. englanniksi ja saksaksi - jos omaa tönkkösaksaani nyt edes voi sanoa keskustelemiseksi... Tulipahan tuliaiseksi harvinainen kuva minusta matkalla, sillä en juurikaan kuvaa tai kuvauta itseäni.

Tänään keli oli parempi kuin eilen, sadetta tuli vain aamupalani ajan, mutta olisin silti toivonut vähemmän pilviä. Tein yhden kuvausreissun, jolla kävin pisimmillään n. 15,5 kilometrin päässä keskustasta

Yllä oleva kuva on yhdestä etäisimmästä tämän päivän kohteista. Se on entinen SS.n omistama posliinitehdas, joka teki kansallissosialistista kitschiä: Hitlerin rintakuvia, Göringin päitä, SS-ratsastajia. Suosituimpia olivat kuitenkin eläinhahmot kuten saksanpaimenkoita. Tehtaan tuotanto siirtyi lopulta Dachaun keskitysleiriin.

Matkan varrella oli mukavan oloinen asuinalue, ja tuon keskimmäisen talon lähes majan näköinen laajennus sai hymyn huulilleni.

Lähestyessäni Nymphenburgin linnaa kuljin sangen varakkaan oloisen asuinalueen läpi. Katujen varsilla oli komeampiakin autoja kuin ylläolevassa kuvassa, ja tontit olivat suojattuja korkeilla aidoilla ja porteilla.

Nymphenburgin linna puistoineen on iso. Mieleeni tuli välittömästi Schönbrunnin linna Wienissä, jotenkin niin saman oloisia ovat. Laajassa puistossa oli paljon kuvattavaa - mikä sitten tuntui jaloissa.

Nymphenburgin linnan keskiosa.

8-kulmainen Pagodenburg-paviljonki.

Pan soittelemassa huilua vesiputouksen yläpuolella.

Badenburg-paviljonki.

Nälkä ja jano huutelivat kovasti runsaiden kävelyjen jälkeen, ja tyynnytinkin ne Hirscgartenin Biergartenissa. Istuin alueella, jota mielessäni nimitin kolmanneksi luokaksi. Puiden alla oli kiinteät pöydä ja rahit, reunoilla sitten kevyempiä pöytiä erillistuoleineen. Ruoat ja juomat piti itse käydä noutamassa ulkotiskiltä, mikä sopi minulle hyvin. Olin kylläkin ainoa ruokailija alueella, muille näytti riittävän olut.

Ykkösluokassa olisi ollut pöytäliinat, pöytiintarjoilu ja auringonvarjot. Kakkosluokasta en osaa sanoa paljoakaan, sillä en paikaltani nähnyt sinne. Ohikulkiessani huomioin, että pöytäliinat puuttuivat pöydistä, mutta auringonvarjot olivat.

Oluen ostaminen ulkotiskiltä oli helppoa; sieltä sai vain yhtä olutta litran tuopeissa. Ruokani oli lähes berliiniläinen, sillä onhan currywursti heidän kansallisruokansa! Berliinissä wursti on kyllä hieman toisenlaista, eikä sen seurana ole ranskiksia, vaan sämpylä, "leipänen". Kyllä tämäkin ateria maistui, ja oluen tuhoamisessa meni sen verran aikaa, että ehti hyvin lukea uutisia netistä sekä meilaillakin.

Biergartenissa tepasteli monia lintuja.

Tuo moderni lasikuutio on vuonna 2000 valmistunut Jeesuksen sydän -kirkko. Sisältä kirkko oli valoisa, mihin tumma urkuparvi loi kontrastin.