Berliini 2015, 4. päivä

Aloitan tämän päiväisen kirjoitukseni marmatuksella. Aiheena on pahuksen sää. Viime vuosina lomamatkoillani on ollut sangen kurja sää, pilvistä ja sadekuuroja. Tällä matkalla siihen on voinut lisätä viileyden sekä tuulisuuden.

Eilen tuuli tasaisesti n. 15 m/s, puuskissa sitten enemmän. Tänään on vain "tuullut". Aamulla herätessäni vähän ennen kahdeksaa oli lämpötila alle 14 astetta, ja päivän ylin oli huimat 20,4 astetta. Mistäpä nuo tiedän? No, toki diplomi-insinöörillä on oma ulko- ja sisälämpämittari mukanaan!

Tänään oli tällä reissulla ensimmäinen päivä, jolloin ei satanut. Mutta eipä aurinkokaan itseään esille tuonut. Onneksi ennusteet lupaavat parempaa loppumatkalle.

Tänään oli vuorossa kolme museota tai muistopaikkaa, jossa olin käynyt jo aiemmilla Berliinin-matkoillani. Kaksi niistä liittyi hyvin vahvasti sodan päättymiseen 70 vuotta sitten. Ensimmäisenä Schöneweiden vankityöleiri, jossa Saksan valloittamista maistaan tuoman työvoiman ammattitaitoa käytettiin hyväksi. Työvoimaa arvostettiin niin paljon, että parakkien alla oli pommisuojat. Yksistään Berliinissä oli yli 3.000 vankityöleiriä.

Välillä pitää käydä kirkossa. Tämän katolisen kirkon kansallissosialistit rakensivat vuonna 1939.

Seuraavaksi kävin Saksalais-venäläisessä museossa Karlshorstissa. Museo on entinen pioneerikoulun upseerikerho, ja siellä allekirjoitettiin 9.5.1945 Saksan ehdottoman antautumisen vahvistus. Itse antautuminen oli allekirjoitettu Reimsissä aiemmin, ja se oli astunut voimaan 8.5. ennen puoliyötä keski-Euroopan aikaa.

Olin käynyt museossa jo 2005, jolloin sodan päättymisestä oli tullut kuluneeksi 60 vuotta. Kymmenessä vuodessa museo oli petrannut paljon. Kohteisiin pääsi lähemmäksi, ja nyt tekstitykset olivat saksan ja venäjän lisäksi myös englanniksi, mistä suuri kiitos. Löysin myös tällä reissulla itse pioneerikoulun päärakennuksen. Yllä lasimosaiikki museon ikkunassa, joka esittää Treptowissa olevan neuvostoliittolaisen sotilashautausmaan veistosta.

Päivän kolmas museo oli kahden edellisen lailla ennestään tuttu. Stasi-museossa olin käynyt 2008. Yllä kuva valtionturvallisuuden ministerin virallisesta työhuoneeta, jossa hän otti vastaan vieraita. Sen takana hänellä oli muutama muu huone käytössä kuten lepohuone sekä pieni varsinainen työhuone.

Berliini on yksi valtava rakennustyömaa, josta yllä yksi esimerkki. Vahnaa pois, ja uutta tilalle.

Stasi-museon jälkeen kiersin kuvaamassa Lichtenbergin raatihuonee, joka on tavallista komeampi sellainen.

Päivän päätteksi kuvasin vielä kolme DDR-arkkitehtuurin kohdetta Karl-Marx-Alleen varrelta, josta yllä oleva Kino International olkoon esimerkkinä.

Kierroksen päätteeksi Ein Maß Weißbier ja yhden kaikkien aikojen parhaista dekkarikirjailojoista, Janwillem van der Weteringin kirjan lukemista omassa lokaalissani, Sony Centerin Lindebräun panimoravintolan terassilla.

 

Berliini 2015, 3. päivä

Päivän alotin Kolmannen valtakunnan arkkitehtuurilla. Yksi kohteista oli yllä oleva Genera-Steinhof-Kaserne. Ajattelinhoitaa kuvauksen asiallisesti, joten marssin ensin kuvassa näkyvän vartijan juttusille kysymään, jotta saisinko ottaa kuvan portista. Kysymykset kulkivat virkaportaita ylöspäin, ja neljäs henkilö antoi minulle luvan kuvata tien toiselta puolelta.

Kaukana keskustasta liikkuessa rakon joutuu tyhjentämään välillä takaisin luontoon -hengessä. Kaunista metsää.

Seuraava Kolmanne valtakunnan arkkitehtuurikohde oli entinen Ilmailutekninen akatemia ja ilmasota-akatemia vuodelta 1936. Nykyisin laaja, useita rakennuksia käsittävä alue on sairaala.

Matkani jatkui yhä vain kauemmaksi keskusta, Gatowin lentokentälle, jossa on ilmasotamuseo. Jo edellinen kasarmi oli sekä iPadin OffMaps2-karttaohjelman että Michelinin paperikartan Berliini-karttojen ulkopuolella...

Museo oli laajalla alueella, ja varsinaiset kolme näyttelyrakennusta olivat kaukana toisistaan. Museo ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin Prahan sotilasilmailumuseo, jossa vierailin viime vuonna. Sen kokoelma oli laajempi ja parempikuntoinen, kohteissa oli hienosti oheisrekvisiittaa, ja kohteiden selitystekstit olivat myös englanniksi.

Berliini pisti kuitenkin Prahalle paremmaksi kahdella venäläisellä Mil MI-24 -taisteluhelikopterilla, suosikillani. Nato-nimitys kopterille on Hind.

Myös ilmapuolustus oli laajasti esillä.

Kolmitaso-Fokker Dr. I, jolla lentäjä-ässät Hermann Göring ja Manfred von Richthofen taistelivat ensimmäisessä maailmansodassa.

Mikojan-Gureewitsh MiG-29, Nato-nimeltään Fulcrum.

Päivän kuvauskierroksen päätteeksi suuntasin Olympiastadionille, jonka S-juna-asema on yllä olevassa kuvassa.

Olen aikaisemmin käynyt kolme kertaa Berliinin Olympiastadionin ulkopuolella, ja kahdesti kellotornissakin, mutta nyt ensi kertaa uhrasin seitsemän euroa, ja kävin tutustumassa stadioniin sisäpuolelta.

Stadionalueella on muistopaadet joka olympialaisista; yllä vuoden 1952 olympialaiset.

Polvia ja selkää särkee, joten jotakin on tullut tehtyä. Tänään täällä on ollut suomalainen kesäpäivä, pilvistä ja lämpötila parhaimmillaan 21 astetta. Aamulla yhdeksältä kun lähdin liikenteeseen ei ollut vielä 15 astettakaan. Päivä on ollut myös pahuksen tuulista, kait puhaltanut 15 m/s.

 

Berliini 2015, 2. päivä

Vaikka eilen menin aikaisin nukkumaan, paikallista aika 22.30, niin päivästä tuli silti 20 tunnin mittainen. Kävelin myös paljon kameravarustuksen kera, mikä tuntuu polvissa. Tämä päivä ei tuonut helpotusta, sillä vaikka agendalla oli vain yksi kohde, tuli askeleita paljon. Yksi kohde kun sattui olemaan keskitysleirin muistopaikka noin kolmen kilometrin päässä rautatieasemalta.

Päivän kohde oli Ravensbrückin keskityleirin muistopaikka Fürstenbergissä, vajaat 60 km Berliinistä pohjoiseeen. Matka kesti paikallispikajunalla, RE, noin tunnin ja viisi minuuttia.

Ennalta tiedossa olevien kohteiden lisäksi matkalla asemalta muistopaikalle löytyi useita yllätyskohteita. Vaikka käveleminen on rankempaa kuin moottorivoimalla liikkuminen, näkee siinä paljon enemmän.

Esimerkiksi lähellä asemaa oli Puna-armeijan kaatuneiden muistomerkki.

Aloitin kenkieni kastelun tarpomalla SS-upseetien entisten asuintalojen unohdetuilla pihoilla. Näitä ei oltu merkitty mihinkään kohdekarttoihin - samanlaisia oli itse muistopaikallakin - mutta satuin ne huomaamaan, ja kävin kuvaamassa.

Keskitysleirin muistopaikalta laitan tähän vain yhden kuvan. Se on leirin krematoriosta. Kotisivuilleni teen sitten syksyn mittaan kattavan kuvakertomuksen muistopaikasta.

Kävin entisellä keskitysleirin asemalaiturilla, jonka jälkeen katsoin kartasta, että sen sijaan, että palaisin tuloreittiä takaisin, oikaisen mukavasti kulkemalla rataa pitkin autotielle.

Kyllähän se matkallisesti oli hyvä päätös, mutta muuten aika hölmö. Rautatietä on epämukava kävellä. Rata ei yhtynyt autotiehen, vaan meni sen ali... Edessä oli melkoisen jyrkän rinteen kapuaminen. Ja aina vain parani - autotiellä reunoilla ei ollut kevyen liikenteen väylää saatika jalkakäytävää, joten tarvoin pientareella märässä heinässä muutaman sata metriä ennen kuin pääsin tieosuudelle, jossa oli myös jalkakäytävä.

Vaikka kohde ei ollut mieltä piristävä saatika makuhermoja kutkuttava oli huutava nälkä tosiasia. Aamiaisesta oli aikaa jo kuusi ja puoli tuntia. Takaisin Fürstenbergin keskustaan päästyäni saksalaisen runsas kala-ateria latasi taas energiavarastojani.

Hotellini Scandic Berlin Potsdamer Platz on positiivinen löytö. Edullinen, hyvällä paikalla, saksalaisen runsas ateria, ja perushuoneetkin tilavia sekä skandinaavisen vaaleita.

Jalkani pyysivät kovasti saada jäädä hotellille lepäämään, mutta armoa ei anneta. Pieni kuvauskierros piti vielä tehdä; ei tänne ole lepäämään tultu! Yllä Potsdamer Platzia.

Välillä muutakin historiaa kuin Kolmannen valtakunnan; yksi kaiketi kolmesta säilyneesä Berliinin muurin rajavalvontatornista. Tämä on ainoa, jonne ei pääse sisälle tutustumaan.

Kyllä ne puut kasvavat betonierämaassakin - riittävien tukien kera!

 

Berliini 2015, 1. päivä

 

Tänään on olo välillä ollut kuin yllä olevalla karhulla. Kun herää jo 03.40, ja matkalla sattuu pieniä häiriöitä, niin olo ei ole aina täydellinen :)

Kaksi metrolinjaa on remontissa, ja niinpä en päässytkään lentokentältä ennakko-ohjeiden mukaisesti hotellille yhdellä bussilla ja yhdellä metrolla, vaan piti siinä matkalla keksiä vaihto toiseen metroon.

Helpotusta elämään toi se, että huone oli valmiina, ja sain tavarat sinne. Sitten lähdinkin etsimään prepaid-data-simmiä iPadiini. Ensimmäisessä myymälässä oli töykeä palvelu, ja kaiken huipuksi tietojärjestälmät kaatuneet, joten kiitos ja hei hei vaan. Ketjun toisen myymälä löytyi onneksi uudesta kauppakeskuksesta n. 200 metrin päästä, ja siellä saikin sitten erinomaista palvelua.

Berlin Mall on vuoden 2014 syksyllä avattu iso ja komea kauppakeskus. En siihen kuitenkaan tämän enempää uhrannut aikaa.

Tuplaespresso auttaa, kun kone pitää saada pysymään käynnissä.

Sitten alkoi sataa, mikä merkitsi taas suunnitelmiin pikamuutosta. Meninkin sitten jo tänään Saksan historialliseen museoon, jossa en koskaan aiemmin ollutkaan käynyt. Siellä kierrettyäni menin taasen tuttuun paikkaan, eli museon kahvilaan. Bratwursti hapankaalin ja perunamuusin jälkeen upposi vauhdilla nälästä kurnivaan masuun!

Museosaaren museoihin en vielä tälläkään matkallani - 6. kertani Berliinissä - tutustu tämän lähemmin.

Taas puhkesi sade, jolta suojauduin Rathausbrücken alle. Yllättävän paljon risteilyillä näkyi olevan ihmisiä kun sään ottaa huomioon.

Vaikka Marx-Engels-Forum on kutistunut metrolinja 5:n rakennustöistä johtuen, ja partaniekat ovat siirretty puiston reunaan, riitti heillä faneja.

Päivän toinen museovierailunin oli kyynelten palatsi, joka kertoon entisestä rajanylityspaikasta Friedrichstrassen asemalla, jossa itä-saksalaiset ja heidän läntiset vieraansa jättivät hyvästit.

Kävin katsomassa myös mitä kuuluu Euroopassa murhattujen romanien muistomerkille. Vuonna 2005 paikalla oli kyltti, että tähän muistomerkki rakennetaan. 2008 näytti siltä, että rakennustyöt ovat ehkä alkamassa, ja 2011 jotain oli jo tehtykin; alue oli aidattu. Nyt muistomerkki oli valmis. Majdanekin keskitysleirin muistopaikassa kävin syksyllä 2011.

T4:n eli eutanasiauhrien muistoksi on pystytetty yllä oleva uusia muistomerkki. Aikaisemmin paikalla ollut kaasumurhabussin muistomerkki oli taasen kadonnut.

Potsdamer Platzilla on paitsi metro- ja paikallisjunien asemat, myös varsinainen rautatiesema, joka näytti iltakuudelta hyvin hiljaiselta.