Joulu 2009

Pitkän hiljaiselon jälkeen taas pLokin parissa. Syksy meni vauhdilla ja oikeastaan lähes pelkästään opintojen parissa.

Tässä muutama joulukuva Joonan ja minun vierailultani vanhempieni luona.

Aatonaaton ilta

Tontut juhlatunnelmissa

Aaton jouluateria alkamassa; vasemmalta setäni Martti, äitini Irma ja isäni Lasse

Joonan joulurauha

Panoraamoja korkeuksista

Kaksi nopeasti otetuista kuvista koottua panoraamaa. Kuvattu Janneniskan nosturiauton korista 58 metrin korkeudesta, aikaa oli pari minuuttia näiden ja monen muun kiinnostavan kuvan ottamiseen...

Helsingin keskusta

Töölö

Joonan uusi pesä

Isäni ja äitini toivat Joonalle - pienen vihjauksen perusteella - uuden kaksikerroksisen pesän. Joona tykästyi oitis komeaan rakennelmaan.

Musiikkitalon työmaa

Lauantaina 5.9.2009 oli musiikkitalon työmaalla avointen ovien päivä, ja käytin tilaisuuden hyväkseni.

Töölänlahden ympäristö tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa paljon. Musiikkitalo on vasta alkua uudelle rakentamiselle.

Musiikkitalon sisälle pääsi opastetuille yleisökierroksille.

Musiikkitalon lopullinen ulkonäkö on vielä mielikuvituksen - ja piirrustusten - varassa.

Yleisöllä oli mahdollisuus nousta Janneniskan nosturiauton korissa 58 metriin, ja sinne itsekin jonotin n. 40 minuuttia. Nosturin maksiminostokorkeus olisi ollut 74 metriä, mutta yksi jatkopala jätettiin käyttämättä.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Frameful

HEO:n kuvajournalistien ploki Frameful on taas aktivoitunut. Alla oleva kuva oli ensimmäinen oma postaukseni sinne.

Aberdeen-kiinteistövarainhoitoyhtiö vihjaa sen, minkä kaikki järkevät ihmiset ovat jo kauan tienneet; Suomen Keskustalle ON vaihtoehtoja.

Jossain toisella paikkakunnalla teko vaatisi jo melkoista siviilirohkeutta, ja tietäisi täydellistä mafiatyyppistä osto- ja myyntiboikottia yritykselle. Helsingissä on turvallisempaa, sillä täällä 85 kaupunginvaltuutetusta onneksi vain 3 edustaa Suomen Keskustaa.

Ensimmäinen opiskeluviikko

Ensimmäinen, vajaa viikko kuvajournalismin opiskelua on takana. Puolet koulupäivistä on mennyt koulun, sen tapojen ja toimintamallien esittelyyn. Työtä ja opittavaa tulee riittämään jatkossa!

Kuvajournalistit linjanjohtajansa Jore Puusan opastamana tutustumassa HEO:n tiloihin.

Henkilökunta esittäytyy HEO:n n. 300 opiskelijalle, ja eri linjojen osallistujat nousevat vuorollaan ylös; nyt seisomassa ja aplodien kohteena me kuvajournalistit.

Tutustumista ja oppimista puhelinleikin varjolla kotiluokassamme.

Viikon päätteeksi oluset naapuribaarissa.

Opinnot alkavat

Tästä eteenpäin en ylläpidä pLokiani päivittäin, vaan silloin tällöin ajan antaessa myötä. Syynä muutokseen on opiskelu: edessä on vuosi kokopäiväistä koulunkäyntiä HEO:n (Helsingin Evankelisen Opiston) Mediapajan Kuvajournalismin linjalla.

HEO:n opisto

Patarein museovankila

Syy tämänkertaiseen Tallinnan matkaani oli Patarein museovankila. Patarei valmistui 1840 merilinnoitukseksi, toimi kasarmina 1864-1919 ja vankilana 1919-2002. Leikkaussali oli toiminnassa vuoteen 2004.

Patarei on sangen huonossa kunnossa, paikat revittyjä ja homeisia, mutta tuskinpa vankila oli viihtyisä toimiessaankaan.

Patareista ollaan tekemässä kulttuuripuistoa, mutta toivottavasti edes osa vankilasta säilytetään museona; historiaa ei saa hävittää, vaan siitä on opittava.

Saksalaiset teloittivat siellä 2. Maailmansodan vainoissaan juutalaisia, ja neuvostoajan viimeinen teloitus tapahtui hirttämällä 1991. Kuvassa hirttopaikka.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Höyryjuna

Viime viikon lauantaina höyryveturi Ukko-Pekka eli raskas pikajunaveturi Hr1, numero 1009 ja vuodelta 1948, vei junan Rautatieasemalta Oulunkylän asemalle ja takaisin.

Kun juna saapui ensi kertaa Rautatieasemalle, ei kukaan tuntunut tietävän, mille laiturille juna tulisi. VR:n edustaja, jolta asiasta kysyi, epäile sen tulevan jollekin lyhyelle laiturille, ja sinne sitten suuntasin. Minuuttia ennen junan saapumista tuli kuulutus, että juna tulee laiturille 9, joka on taasen yksi pitkistä laitureista. Juoksin, mutten ehtinyt kuvaamaan laituriin tuloa; juna kun jäi katetun alueen ulkopuolelle.

Laiturissa sain sitten muutaman kuvan otettua.

Seuraavaksi siirryin Eläintarhan huviloiden kohdalla olevalle ylikulkusillalle. Juna ei ollut parhaimmillaan, sillä se PAKITTI Oulunkylään. Komeat savut se kyllä sai aikaan lähtiessään.

Junan tarkempaa reittiä ei oltu tiedotettu, ja siksipä epäonnistuin paluumatkan kuvaamisessa Pasilan aseman kohdalla. Olin hyvällä paikalla kallion päälle kiivenneenä aseman eteläpuolella, mutta juna pahus ohittikin koko aseman sen länsipuolella olevien raiteiden kautta...

Saippuasammakko

Olen joskus vuosia sitten saanut tämän saippuasammakon. Saippuaksi se on ollut liian söpö, ja on siksi jäänyt käyttämättä. Itse asiassa unohdin sen olevan saippua, ja luulin vesileluksi; yritin sitä kuvata veteen laitettuna, mutta tasapaino ei ollut kohdallaan... Niinpä kuvasin sen sitten pesuhuoneen pöydällä. Muikea veitikka!

Tallinna

En ollut muutamaan vuoteen käynyt Tallinnassa kuvaamassa, mutta nyt sain tietooni kohteen, jonka sai minut heräämään aikaisin ensimmäiseen laivavuoroon. Tästä kohteesta tulee juttua muutaman päivän sisällä.

Tallinnassa oli paljon muutakin minulle uutta kuten Miehitysten museo, jonka rakennus on valmistunut 2003. Seuraavalla kerralla pitää ehtiä käymään museossa.

Tänä vuonna oli Vapauden aukiolle pystytetty Vapaussodan 1918-20 muistomerkki, 23,5 metriä korkea pylväs. Matkapäiväni iltana olisi ollut Vapaudenaukion avajaiset, mutta siihen aikaan join espressoa jo kotonani.

Suomalaisen arkkitehdin piirtämä Taidemuseo Kumun rakennus on valmistunut 2006.

Toki aina niin kaunista Vanhaa kaupunkia tuli myös kuvattua. Tässä 60 metrin korkeudesta Olavin kirkon tornin näköalatasanteelta.

Lisää kuvia Tallinnan matkasta löytyy kotisivuiltani.

Laivojen savupiippuja

Laivan kansiterassilla istuessani huomioni kiinnittyi risteilyalusten värikkäisiin savupiippuihin.

Oma laivamme tuprutti savua koneiden käydessä.

Viereisen laivan savupiippu oli hengetön.

Lokki

Lokki tuli esittäytymään muutaman metrin päähän laivan kaiteelle. Kameralla juuri rantaa kuvasin, eli siinä oli virrat päällä ja pidempi putki asennettuna, joten käännös, rajaus ja muutama laukaisu.

Ensin pientä tasapainoilua tukevan asennon löytämiseksi.

Sitten voikin rauhassa tarjota sivuprofiiliaan kuvattavaksi.

Aamu

En todellakaan ole mikään aamuvirkku, ja kuvaaminen kesäisen auringonnousun aikaan on minulle lähes mahdotonta. Olin kuitenkin menossa kuvausmatkalla Tallinnaan ensimmäisellä laivavuorolla, ja tapani mukaan liikkeellä hyvissä ajoin, joten nappasinpa muutaman kuvan kävellessäni Ruoholahden metroasemalta Länsisatamaan.

Ruoholahden kanava

Satamanostureita

Upseerien päähineitä

Harjoittelin taas esinekuvausta, ja kohteena olivat olohuoneeni kirjahyllyn päältä löytyvät koppalakit. En ole sotilaspukujen asiantuntija, joten alla olevissa tiedoissa voi olla virheitä...

Kuvat on otettu kuution muotoisessa valoteltassa, jota valaisi kummaltakin sivulta 500 W:n raksavalo.

Perinnöksi saamani äidinisän Suomen puolustusvoimain paraatipuvun päähine m/58.

Puna-armeijan panssari- ja tykistöupseerin paraatipäähine 1970-1991.

Tämä lienee MVD VV:n (eli Neuvostoliiton sisäministeriön turvallisuusjoukkonen) upseerin paraatipäähine 1970-1991. Hyvin samannäköinen on myös Puna-armeijan maavoimien upseerin paraatipäähine, mikä kyllä olisi todennäköisempi mutta tylsempi vaihtoehto.

Krusifiksi paavin kirkosta

Käydessäni Roomassa vuonna 2003 toin itselleni tuliaiseksi - kiitos, ihana yllätys! - pienen krusifiksin.

Krusifiksin ostin San Giovanni in Laterano -kirkosta, jossa sijaitsee Rooman piispan istuin. Ja Rooman piispahan on siis paavi itse. Joka kiirastorstai paavi pitää kirkossa messun.

SpyderCube

Hankin esinekuvausta auttamaan Datacolorin SpyderCuben; pienen, vajaat 4 cm kanttiinsa olevan kuution. Jälleen kerran ulkomailta ostaminen tuli halvemmaksi. Ostin Kyproksesta eBayn kautta, ja ostos oli näin postikuluineen n. 10 % halvempi kuin Suomesta ostettuna ilman postikuluja.

Kuutiossa, kuva alla, on keskiharmaat, valkoiset ja mustat alueet. Mustassa alueessa on lisäksi valoansa, eli kuvissa täysin mustaksi jäävä reikä. Kuution päällä on metallinvärinen kuula, josta saa halutessaan kaikkein kirkkaimman kohdan. Kuution yhdessä särmässä on standardijalustakierteen omaava jalka.

Pieni kolmijalka on SpyderCuben kanssa näppärä. Sen kun laittaa kuvattavan esineen rinnalle yhteen kuvaan per valaisuolosuhteet niin raw-kuvan värien jälkikäsittely on helppoa: musta, valkoinen ja harmaa piste löytyvät aina!

Rauhoittava taivas

Tekee sielulle ja mielelle hyvää välillä pysähtyä, nostaa katse katujen roskista ylös ja nauttia kesätaivaasta.

Onko nykydemokratia = plutokratia?

Kansanvaltaa ei enää ole, vaan asioista päättävät raharikkaat. Vihdoin meillä Suomessakin ovat silmät auenneet vaalirahoituskohun myötä. Suomalaiset elävät niin mielellään valheessa:
"korruptiovapaa maa", "puhdas suomalainen ruoka", "tietoyhteiskunta" jne.

Vaaleissa tulevat valituksi ne, jotka saavat näkyvyyttä. Sillä ei ole väliä, mitä asiaa edustaa tai mitä aatetta ajaa, vaan tärkeintä on kasvojen mahdollisimman suuri esiintyminen medioissa. Media-aikaa saa rahalla, ja rahaa saa heiltä, joilla sitä on paljon.

Kansanedustajillekin elämä on vaivatonta, kun alamaisille täytyy näyttäytyä vain hetken aina vaalien alla. Samooin heidän työnsäkin on helppoa, kun itse ei tarvitse päättää mitään, koska heidän mielipiteensä on jo ostettu. Muutaman kauden jälkeen tiedossa on täysi kansanedustajan eläke, jonka jälkeen voikin mennä "yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi" jonnekin mukavaan toimistotalon yläkerroksen kulmahuoneeseen.

Samalla rikkaat sen kun rikastuvat. Ostetut poliitikot auttavat lisärikkauksien haalimisessa poistamalla esimerkiksi omaisuusveron. Tuloveroon verrattuna pääomavero on piensijoittajille ja -yrittäjille melko kannattamatonta, mutta suursijoittajille naurettavan pientä. Seuraavaksi varmaankin plutokraatit onnistuvat poistamaan itseltään perintöveron; 5 miljoonalle rahvaalle se toki jätetään, etteivät nämä unohtaisi asemaansa.

Parhaita esimerkkejä kansakuntamme tilasta ovat suuromistajat, joiden ei tarvitse maksaa veroja, koska heidän sivutoiminen maanviljelyksensä on niin kannattamatonta satojen tuhansien eurojen tukiaisista huolimatta...

Oikeuslaitoskin toimii enää rahan voimalla. Työtä tekevillä ei ole varaa mennä oikeuteen; tänä päivänä oikeudenkäyntikulut ovat suurempia kuin oikeusteitse saadut korvaukset.

Oma vastaukseni otsikon kysymykseen on KYLLÄ!

Taivaita kohden

Kävelyreittini varrelle sattui muutama komea kirkko edustaen molempia valtiokirkkojamme. Niiden kupolit ja tornit kohottautuivat ylväänä kohti kauniin sinisen taivaan korkeuksia.

Helsingin tuomiokirkko on vuodelta 1852. Sen alkuperäinen nimi oli Nikolainkirkko, vuodesta 1917 sitä kutsuttiin Suurkirkoksi, ja nykyinen nimi on vuodelta 1959.

Kotikirkko pappitalossa on taasen vuodelta 1905.

Kallion kirkko näkyy kauas, sillä mäen päällä olevan 1912 valmistuneen kirkon torni kohoaa 65 metriin.

Museoratikka

Kiitos HKL:n, Stadin Ratikat Oy:n ja Suomen Raitiotieseura ry:n liikennöi Helsingissä elokuussa viikonloppuisin kaunis museoratikka.

Vetovaununa toimii ASEA:n vuonna 1930 valmistama vaunu HKL 157.

Perässä tulee vuonna 1919 valmistunut avovaunu 233 (HKL 550). Sen on tehnyt Hietalahden telakka kopioimalla tilaajan pyynnöstö ja ilman valmistajan lupaa aiemmin ASEA:n toimitettaman vaunukonseptin.

Kuvausreissulla näppäsin kuvan myös parista uudemmasta ratikasta.

NR I -tyypin ratikka HKL 60 vuodelta 1974, valmistaja Sisu-Düwag.

Variotram HKL 205 vuodelta 1999, valmistaja ADtranz.