Saksalainen sotilashautausmaa

Vantaan Honkanummella, aivan Vantaan vankilan vieressä, on saksalainen sotilashautausmaa. Vuonna 1963 vihityllä hautausmaalla on viimeinen leposijansa kuudella ensimmäisessä maailmansodassa ja 371 toisessa maailmansodassa kaatuneella saksalaisella sotilaalla.

Kahden vuoden välein Saksasta tulee sotakorkeakoulussa opiskelevien muodostama vapaaehtoisjoukko kunnostamaan hautausmaata. Tämän vuoden heinäkuussa oli taas kunnostusretkikunnan aika, ja apuna talkoissa olivat Vantaan reserviläiset, jotka huolehtivat kunnossapidosta myös kahden vuoden väliaikoinakin.

Olin toimittajan mukana eräänä tiistaina kuvaamassa kunnostustöitä. Lehtijutun painopiste oli Vantaan reserviläisissä.

Vantaan reserviläiset Jukka Niemelä ja Juha Lensu talkootöissä.

Eläkkeellä oleva sotilasmestari Friedhelm "Fred" Glander oli väliaikaisesti palveluksessa Saksan Helsingin suurlähetystön puolustusasiamihen apulaisen sijaisena.

Saksan suurlähetystö pyysi myös kuviani sivuilleen.

Kuula lentää

Elokuun alussa pidettiin poliisien yleisurheilun SM-kilpailut, ja sen ennakkojuttua varten kävin kuvaamassa vanhemman konstaapelin Markku Leskisen työntämässä kuulaa Leppävaaran urheilupuiston stadionilla.

Markku oli hyvin juonessa mukana, ja kuvaaminen oli hauskaa. Kuulakin olisi työntynyt kummalla kädellä vain - kuvaajana sain vapaasti valita.

Markun vaatimaton tavoite kilpailussa. Kuula on ikämiessarjoissa kyllä hieman kevyempi kuin kovimmalla tasolla.

Kaatopaikasta golfkentäksi

Espoon Laajalahden Turvesuolle rakennetaan entisen kaatopaikan päälle golfkenttää. Maanrakennustyö on mittavaa, jotta kentän alle jäävien jätteiden tuottama metaani saadaan kerättyä maahan upotettavilla putkistoilla talteen.

Kenttätyömaan vierellä oli betoniasema. Ollessani lähdössä pois paikalta totesi toimittaja hymyillen, että tuolta betoniseman päältähän saisi hyvän panoramakuvan.

Yksin jäätyäni ja sekunnin mietittyäni totesin, että ideahan on loistava. Menin betoniaseman hoitajan luokse, ja pyysin lupaa kiipeämiseen. Sain luvan, ja myös kiipeilyseuraa betonisiilon päälle.

Otin nopeasti kuvan myös betoniasemasta siilon päältä, ja sitten riensinkin kohti seuraavaa kuvauskeikkaa Vantaalle.

Lähetettyäni kuvat toimittajalle hämmästeli hän, että olin todellakin kiivennyt sinne ylös. Valitettavasti mikään tekemistäni panoraamoista ei päässyt lehteen...

Kino Tapiola

Länsiväylä-lehteen tehtiin juttu uudelleen avatusta Kino Tapiolasta, ja minä olin kuvaajana.

Elokuvateatterista vastaa nyt Espoon Cine, siellä esitetään myös osa kansainvälisen filmifestivaalin Espoon Cinen (20.-29.8.2010) ohjelmistosta.


Perinteisen filmiprojektorin rinnalle on tullut 3D-kykyinen digitaaliprojektori.

Pikkusalamatestiä

Teimme ystäväni Sulannon Matin kanssa hänen ideoimansa salamatestin, jossa kiinnostuksemme kohteina olivat pikkusalamoiden (eli niiden kameran varustekenkään liitettävien välähtäjien) langaton infrapunaohjaus, erityisesti kantama ja käytön helppous. Vertailu tapahtui Canonin ja Nikonin välillä merkkien parhailla salamoilla. Testi tuloksineen löytyy Matin Sulantoblogista.

Mittausten lisäksi kokeilimme lankatonta ohjausta myös käytännön tilanteessa. Matti oli lainannut kuvattavaksemme uuden avo-Mazdan mallia MX-5 Roadster Coupe 2.0 6AT:n.

Matille autojen kuvaaminen on arkipäivää, ja hänen tuotoksiaan näkee mm. Tuulilasi-lehdessä. Itselleni tämä taas oli aivan uutta. Alla oma aikaansaannokseni ja kuvausasetelma.

VPK

Helsingin Uutistiin oli tulossa juttu vapaapalokunnista ja niiden tehtävistä, ja toimittaja oli haastatellut sekä alustavasti sopinut kuvauksen Tammisalon VPK:n kanssa.

Aurinkoisena, muttei kaikkein kuumimpana kesäpäivänä - varjolämpötila taisi olla vain 26 astetta - menin sopimanani aikana paikalle, ja ehdotin muutamaa ideaani, jotka otettiin innolla vastaan. Vapaapalokuntalaiset myös auttoivat tekemään kuvista todentuntuisia korjaten kuvaajan ajatusvirheitä sekä ideoiden itse lisää kuvattavaa.

Lehteen meni valitettavasti vain yksi kuva, ja sekin pienenä. Alla kaksi käyttämättä jäänyttä kuvaa. Tammisalon vapaapalokuntalaisten kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä!

Pelastusautosta saadaan sammutusvettä, ja yksi palokuntalainen pukee ylleen paineilmalaitteistoa.

Äijäposeerasta ilman erillistä kehoitusta, käsissä vasemmalla hydraulinen levitin ja oikealla hydraulinen leikkuri.

Helppo kuvattava

Kuvasin säveltäjä-muusikko Marjatta Meritähteä sanomalehteen Linnanmäen Sea Lifessä. Syynä paikanvalintaan oli Sea Lifeen juuri tullut suuri meritähti, ja meritähtien yhteisposeeraus menikin lehteen, mutta toki tuli muitakin kuvia otettua.

Meritähti oli loistava kuvattava, sillä liikettä ja ilmeitä tuli heti, kun kamera kohosi.

Meritähdellä riitti huumoria ja hän ei todellakaan arastellut eikä ujostellut. Alla oleva kuva on Sea Lifen lasten leikkihuoneesta, josta yritimme turhaan etsiä meritähtipehmolelua. Käärme kiinnitti Meritähden huomion, ja siihen tutustuttiin lähemmin paikalla olleiden lasten ihmettelevien katseiden edessä.

Valvontaa vesillä

En ole vesieläjä, ja kärsisin suunnattomasti sekä henkisesti että fyysisesti, jos joutuisin asumaan rantatontilla. Täytyy kuitenkin myöntää, että helteisen aurinkoisena kesäpäivänä nautin Helsingin vesipoliisien venekyydistä lehtikuvauskeikallani.

Kyseinen vene oli mukavan vähä-ääninen, kulki tasaisesti ja reissulla oli paljon nähtävää.

Nopeusrajoitusten noudattamista vesillä valvotaan samanlaisella käsitutkalla kuin maantieliikenteessäkin. Nopeusrajoituksia tunnuttiin noudatettavan hyvin.

Sen sijaan useissa veneissä oli ongelmia vaahtosammuttimien kanssa; joko sellaista ei ollut, tai sitten sitä ei oltu muistettu käyttää tarkastuksessa. Alla oleva sammutin oli huollettu ajallaan.

Kaljakellunta

Viime lauantaina, 7.8.2010, oli jälleen vuotuisen Vantaanjoen kaljakellunnan vuoro. Tapahtumaa ei kukaan järjestä - kukaan ei siis muka ole vastuussa tapahtumasta - mutta siitä sovitaan Facebool-ryhmässä.

Kävin kuvaamassa tapahtumaa sanomalehden pyynnöstä. Tapahtuman arvioitiin alkavan puoliltapäivin, tai ehkä yhdeltätoista - varmaa tietoa ei löytynyt - ja tullessani paikalle n. 11.15 oli muutama kelluja jo vesillä, mutta isoin osa joko kalustoaan valmistelemassa maissa tai vielä paikalle tulematta.

Poliisin mukaan "aluksia" oli noin kaksituhatta. Itse olin paikalla paahtavassa kuumuudessa yli 2,5 tuntia, sillä kulkineet liikkuivat pääsääntöisesti hyvin hitaasti.

Osallistujilla sekä yleisöllä tuntui olevan mukavaa upeassa kesäsäässä,

Maanantaina, siis kaksi päiväätapahtuman jälkeen, lähtöpaikan ohi pyöräillessäni näin valtavasti roskia: pääasiassa kumiveneiden tuotepakkauksia ja kaljamäyräkoiria. Kameraa ei ollut mukana, joten tapahtuman nurja puoli jäi dokumentoimatta.

Mukavat kuvattavat

Lehtikuvien ottaminen ei aina ole helppoa. Kuvattavasta ei välttämättä tiedä etukäteen juuri mitään, ja kuvauspaikkakin on itselle entuudesta tuntematon. Etukäteistuumailua vaikeuttaa vielä se, että toimittaja on sopinut tapaamisen, eikä siksi itsellä ole mitään tietoa, miten kuvauksen kohden on pukeutunut.

Onneksi suurin osa haastatteluun suostuneista on myös hyvillä mielin mukana kuvauksessa. Jotkut ovat suorastaan helppoja; idena kuultuaan ovat heti mukana, ja ilmeetkin ovat kohallaan. Alla kaksi tällaista esimerkkiä.

Ultrajuoksija Jukka Viljanen oli lähdössä vaimonsa sekä heidän juoksijaystävänsä kanssa juoksemaan 1000 kilometria kalaharin autiomaassa. Läheinen hiekkaranta ja nestetankkaus sai luvan muistuttaa tulevasta koitoksesta - vaikkakin vehreä suomalaismetsä vahvasti heikentääkin kuumuuden ja kuivuuden vaikutelmaa.

Nuori kuvataiteilija Petrina Laine poseerasi luentevasti kuvaajan idean pohjalta näyttelyn pystytyksen lomassa.