Ruma Suomi - Itä-Pasilako?

YLE:ltä tuli dokumenttisarja Ruma Suomen osa, jossa käsiteltiin Itä-Pasilaa. Tekijöiden mielestä tuo asuinalue oli ruma ja ankea, kun taas kaikki ohjelmassa haastatellut siellä asuvat pitivät kotipaikastaan. Ohjelma antoi kuitenkin idean kuvakävelylleni.

Toki kerrostalot ovat betonisia ja koristeettomia, mutta tämähän on maan tapa.

Kulmikkuuttakin esiintyy monin paikoin.

Minusta Itä-Pasila ei ole lainkaan ruma. Kerros- ja virastotalojen vierissä on puistoja sekä kukkaistutuksia, lapsille tuntui olevan leikkipaikkoja, ja asukkaille sekä siellä työskenteleville kauppoja ja ravintoloita. Myöskään idea, että autot ja kevyt liikenne liikkuvat eri tasoissa, ei ole lainkaan huono. Itä-Pasilassa tuntui olevan ajatusta ja väriä kerrostaloelämään.

Lisää kuvia löytyy kotisivultani.

Jätkäsaari

Helteinen kesäkeli houkutteli ulkoilemaan kameran kanssa, ja suuntasinpa sitten Jätkäsaareen katsomaan mitä entiselle tavaraliikennesatamalle kuuluu. Kuorma-autoja liikkui alueelle ja takaisin, ja kaivinkoneita oli työn touhussa.

Entinen satamakenttä näytti surullisen tyhjältä ja hylätyltä.

Aina on mukava palata kotimaan kamaralle!

Lisää kuvia tuolta kuvakävelyltä löytyy kotisivultani.

Urbaani olento

Olen koko ikäni asunut kaupungissa, ja lienen myös niin nuori, että en kavahda ihmisen tekemiä rakennelmia maisemassa. Vaikka lapsuudessani ei matkapuhelinverkon mastoja juurikaan näkynyt - syntymäni aikaan maamme ensimmäista kaupallista matkapuhelinverkkoa, ARP:ta, vasta rakennettiin - niin muunlaisia mastoja sekä voimalinjoja, myllyjä ja hyppyrimäkiä kyllä näkyi monenkin kukkulan laella. Toki pitää muistaa luonnon suhteen järjenkäyttö rakentamisessa, ja esteettisiä arvojakin on parempi kysyä muilta kuin ekonomeilta tai juristeilta...

Kauniin peltomaiseman taustalla on voimalinja, mutta minusta näkymä ei missään määrin ole pilalla. Samoin esimerkiksi Saksassa olevat tuulivoimalapellot ovat mielestäni kaunis näky; kaupunkilaisuuden lisäksi arvomaailmassani lienee myös kohtalainen ripaus insinööriä.

Kaupunkikuvaan kuuluvia asioita voi myös toteuttaa kauniista ja hauskasti, kuten tämä Herra Roskis osoittaa. En valitettavasti ole toista vastaavanlaista nähnyt missään muualla...

Muodokasta luontoa

Hieman kun muistaa liikutella näköelimiään, niin matkansa varrelta voi huomata niin hauskoja kuin kauniitakin muotoja.

Tuomarinkylän puut ovat ilmiselvästi olleet niin levottoman energisiä, etteivät ole tyytyneet kasvamaan pelkästään suoraan.

Kivi ja valo - yksinkertaista ja toimivaa.

Kauko lämmittää

Yhä useamman kiinteistön omistajat löytävät valon ja pyytävät Kaukolta lämpöä käsittämättömän sähkölämmityksen tai järjettömän "joka talossa oma lämpövoimala" -öljylämmityksen sijaan. Naapurustolle asia näkyy aukirevittynä katuna, mutta ainakin tällä työmaalla työt ovat sujuneet hyvinkin ripeästi. Liikenne tuolla kadulla on myös niin vähäistä, että toisen kaistan katoaminen muutamaksi viikoksi ei ole asukkaiden liikkumista. Jätekuljetuksia toki kapea tie sekä hankalat luiskat ovat vaikeuttaneet, mutta ne ovat kaikesta huolimatta sujuneet moitteettomasti.

Kävelyllä Helsingissä

Helsingistä tulee mieleen - ainakin maakuntien pojille ja tyttärille - betonihelvetti asvalttierämaassa, mutta totuus on toinen. Esimerkiksi minulla on kävelymatkan päässä kaksi kartanoa peltoineen, kotieläintila, golfkenttä ja pari uimarantaa. Eräänä aamukävelylläni ohitin mm. seuraavan paikan.

Hiekkatien varrella on varastoaitta.

Toisella puolella tietä on - tietenkin - pelto.

Maailmassa on jotain vinossa

Ei, se et välttämättä ole sinä, joka on hieman vinksallaan. Aina kaikki eivät jaksa tai onnistu olla suorassa, ja alla tästä pari esimerkkiä; yhdistävänä tekijänä postiviestinnän painokkuus.

Eiköhän Itellalta onnistu jakaminen näihinkin, mitäpä noita suoristamaan. Pitäisi ensin pitää yhtiökokous, muodostaa toimikunta talkoita järjestemään. Talkoissa viimeistään asukkaiden välille tulisi iso riita, jota ratkottaisiin eri oikeusasteissa seuraavat 13 vuotta...

Toiset postilaatikot ja vesilasi lehden kera.

Juhannuspisaroita

Juhannusaaton sää oli paitsi viileä myös kostea. Muutama pisarakuva tuolta päivältä:

Pähkinä, ei purtavaksi

Lomamatkaltani Roomaan 2002 mukaan paluumatkalle lähti tuliaisena kolme pähkinää Villa Borghesen puistosta, joista yhden pidin itselläni. Siitä lähtien se on roikkunut eteisessäni.

Keskusta

Tällaiselta näytti Helsingin ydinkeskusta arkisena päivänä kesäkuun alussa.

Juhannuksena kadut olivat jälleen huomattavasti rauhallisemmat ja väljemmät. Siksipä olen useana viime vuotena käynyt juhannuspäivänä keskustassa kääntymässä.

Esplanadin puistoon riittää ihmisiä juhannuksenakin:

Kaisaniemenkadun näkymät olivat paljon hiljaisemmat:

Lisää kuvia juhannuspäivästä 2009 löytyy kotisivultani.

Juhannusjuhlat

Juhannusaaton sää ei ollut erityisen kesäjuhlainen. Helsingissä tihkusateita, tuulista ja viileää. Tässä muutama kuva keskikesän vietosta taloyhtiöstämme.

Lapset juhlivat iloisesti leikkipaikallaan:

Aikuiset taas odottavat pöydän ääressä grillissä lämpiäviä herkkua:

Mutta - onneksi en ole mökkeilemässä :) Grillata pitää kuitenkin, vaikka makkaraa pahuksen sähkögrillissä, kun ei viitsi palella ulkona kaasugrillin äärellä.

Minä, minä, minä

Minusta ja Joonasta ei ollut yhteiskuvaa, joten päätinpä äkkiseltään ottaa sellaisen. Kamera esille, sen salama ylös, vastavalosuoja salaman tieltä pois, ja kamera eteisen lipaston päälle. Asetuksiin salaman teho -1 EV, ja 12 sekunnin itselaukaisu. Joona vasempaan käteen, oikealla kamera toimintaan, ja sitten Joona kunnolla syliin.

Jos en olisi näin laiska, niin olisin käynyt yläkerrasta hakemassa erillissalaman, laittanut siihen bouncerin, ja heijastanut salaman katon kautta. No, tällä kertaa siis tällaista jälkeä:

Sitten piti kokeilla vielä ottaa naamakuva itsestään. Siirtyminen parvekkeelle, matkalta mukaan takki, kolmijalka, radiokaukolaukaisin, valokuution musta taustakangas sekä hopeanvärinen heijastin. Valona pilvisen illan, kello noin 21.30, luonnonvalo vasemmalta puolelta, ja oikeaan poskeen valoa käsissäni pitämällä heijastimella. Katse miettiväisenä kaukaisuuteen :)

Löysinpä itsestäni kuvan myös harmaahapsisena noin viiden vuoden takaa. Harmaus ei johtunut mistään niin dramaattisesta kuten säikähtämisestä yliluonnollisiin tapahtumiin, vaan keittiön laatoittamisesta. Toimin apumiehenä, joka leikkasi kulmahiemokoneella 95 x 95 x 8 -milliset laatat tarvittaessa oikeisiin mittoihin; leikattavia laattoja oli noin 60.

Kissanvessa

Miltähän Joonasta näyttää vessansa sisäänmeno, kun herää luonnon kutsumana kesken makeiden unien, ja tepsuttaa silmät sirrillään haukotellen kohti helpotusta. Tässä yksi arvaus näkymästä:

Pilvee, pilvee, sillee, tällee

Useimmiten tulee taaperettua mihinkään katsomatta, ajatuksiin vaipuneena, samalla alitajuntaisesti esteitä reitiltään kartoittaen. Vastakohtaisesti toisinaan on lähes ylivirittynyt vainuamaan kuvauskohteita, mielenkiintoisia yksityiskohtia tahi valon ja varjon leikkiä. Taivaalle tulee kuitenkin useimmiten katsottua vain sadetta ounastellessaan; näin näidenkin kuvien kohdalla.

Tummia pilviä kertyy yläpuolelle

Kovin on harmaata ja ryppyistä

Onneksi vaaleat pilvet alkavat taas tulla esiin, ja sade ei päässyt kiusaamaan jalankulkijaa.

Historiallisen sotilasleirin taisteluesitys Suomenlinnassa 2009

Suomenlinnassa oli 13.-14.6.2009 sotilashistoriallisten yhdistysten sotilasleiri, joka kuvasi 1700-luvun sotilaselämää. Leiri järjesti lauantaina 13.6. taisteluesityksen, jossa venäläiset hyökkäsivät ruotsalaiseen sotilasleiriin.

Tuohon aikaanhan ruotsalaisilla oli vielä armeija; nythän ns. armeijassa on sen verran sotilaita, että kuninkaan pukeutuessa minkä tahansa aselajin univormuunsa on hänellä seuraa saman aselajin joukoista. Suomessa on onneksi yhä oma asevelvollisuuteen perustuva armeija, vaikka kaiken maailman tanjakarpelat, totaalikieltäytyjäanarkistivegaanifeministinarsistit ja muut hörhöt muuta toivoisivatkin. Armeijahan täällä aina tulee olemaan - pitäkäämme vain huolta, että se on edelleen suomalainen!

Olin kamerani kanssa seuraamassa näytöstä kauniissa säässä. Yleisöä tapahtumassa ei kauhean paljoa ollut, sillä samanaikaiset sambakarnevaalit vetivät katsojamassat Helsingin keskustaan.

Esityksessä oli mm:

Asemiin menoa

Taisteluun valmistautumista

Muskettitulta

Neuvotteluja

Tykkitulta

Voitonmarssi

Lisää kuvia tapahtumasta löytyy kotisivultani.

Pikku-Skodan pienoismalli

Autoni on viimeiset puolitoista vuotta ollut Skoda Fabia 1.6 Ambiente automaatti, väriltään Dynamic Blue. Olen etsinyt jo pitkään Abrexin mittakaavassa 1:43 tekemää oikean väristä pienoismallia tästä erinomaisesta pikkuautosta, mutta menestyksettä. Itä-Euroopan nettikaupoissa niitä on ollut, mutta saitit ovat kaikki olleet vain paikallisella kielellä. Nyt vihdoin löysin etsimäni Englannin eBaystä. Pienoismalli on tosin paras Elegance-varusteluversio, minkä huomaa lisänä olevista sumuvaloista ja kevytmetallivanteista.

Kuvasin pienoismallin siten, että valo tulee oikealla olevasta ikkunasta, johon aurinko ei paistanut suoraan. Nokkaan kohdistin valoa hopeanvärisellä heijastimella. Aukkona oli 14, ja kokeilin taustakankaana valkoista, sinistä punaista ja mustaa. Valkoista ja mustaa vasten otetut kuvat miellyttivät minua eniten, ja alla esimerkit niistä. Valkoisen taustan peitin vähän autoa korkeammalta mustalla kankaalla, jotta kattoon ei heijastuisi liikaa valoa.

Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitos Helsinki-päivänä

Helsingin Vesi järjesti Helsinki-päivänä 2009 kaksi esittelykierrosta yleisölle Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksella sen 50-vuotisen toiminnan johdosta. Osallituin kierroksista jälkimmäiselle.

Saostusaltaita puhdistusprosessin alkuvaiheessa

Oppaamme laboratoriopäällikkö Kirsi Hiillos ja otsonipilleri

Lisää kuvia kierrokselta löytyy kotisivultani.

Erottajan pelastusasema Helsinki-päivänä

Minulle on tainnut muodotua epäviralliseksi perinteeksi käydä kameran kanssa Erottajan pelastusasemalla ja erityisesti sen tornissa Helsinki-päivisin. Tänäkin vuonna menin Helsinki-päivänä keskustaan vain ja ainoastaan tuon vuoksi.

Loppujen lopuksi tornista ei ole kovin kummoiset näkymät; pääasiassa kerrostaloja joka puolella. Paras kuvakulma on mielestäni pohjoisen suuntaan.

Pihalla oli esillä pelastuslaitoksen ajoneuvoja kuten tämä tikasauto H26.

Punaviiniä, kiitos

Päätin - jälleen kerran - kokeilla punaviinipullon kuvaamista. Nyt ajatusten Vantaajoesta ajautui ideaksi kuvaaminen valokuutiossa, jossa valaistuksena pullon takana ja vähän alempana olevan kynttilä.

Taustana kokeilin punaista ja mustaa kangasta. Pullon laitoin väärinpäin olevan litran rosterikattilan päälle. Kynttiä oli siis näiden takana, ja sen alla hopean väristä foliota, joka oli takaosastaan taitettu kohti pulloa.

Ensimmäiseksi mustaa taustaa vasten otettu kuva. Värit pyrin säätämään mahdollisimman realistiseksi. Aukkona oli 5.6.

Ensimmäiseksi mustaa taustaa vasten otettu kuva. Värit pyrin säätämään mahdollisimman realistiseksi. Aukkona oli 5.6.

Punaista taustaa vasten otettu kuva on myös aukolla 5.6, mutta EV +2. Tarkoituksena saada kuvasta enemmän tunnelmapainotteinen.

Tällä kertaa olin kohtalaisen tyytyväinen kuviin.

Kokeilin myös kuvata samoissa lavasteissa punaviiniä viinilasissa. Otin folion pois kynttilän alta, sillä se heijasti aivan liian kirkkaan valon lasin pohjaan. Lasikuviin en ole kovin tyytyväinen; pitää vielä vähän tuumailla.

Tunnelmakuva:

Ja vähän todenperäisemmällä värityksellä:

Itävaltalainen punaviini osoittautui sangen mainioksi. Alkon tuotenumero 412617 ja hinta 13,89 euroa 0,75 litran pullo.

Haltialan kotieläintila

Haltialan tila on Helsingin kaupungin omistama maatila Vantaanjoen mutkassa. Tilaan kuuluu laajat pellot, ja tilalla on meidän kaupunkilaisten katseltavaksi myös kotieläimiä.

Muutama kanttura käyskenteli niityllä.