Koe Blogsyllä

Reilun vuoden olen käyttänyt matkabloggaamiseen - silloin harvoin kuin matkustan - Blogger+ -sovellusta iPadissani. Homma on sillä pelittänyt omiin tarpeisiini hyvin, mutta nyt sovelluksen kehitys taitaa olla päättynyt. Oli aika etsiä sille seuraaja.

Sain eräältä ystävältäni vihjeen Blogsy-sovelluksesta, ja tämä on ensimmäinen blogaukseni sillä.

Joona olohuoneen lattialla.

Kuvana kokeilussa iPadilla ottamani kuva Joona-kissastani.

Wien, 4. päivä

Lentokentän Starbucksista vielä lyhyt tarina viimeisestä päivästä Wienissä; iPadin näppäimistöllä ei kovin pitkiä juttuja jaksa kirjoittaa - aikaisemmat tarinat on kirjoitettu blurtooth-näppäimistöllä.

Eilen illalla kävin kuvaamassa mm. valtionoopperan.

Tänään ensimmäisiä kohteita oli Hundertwasserhaus.

Kävin myös sotamuseossa. Kuvassa auto, jossa Itävallan kruunuprinssi Ferdinand oli, kun häntä ammuttiin Sarajevossa 28.6.1914. Laukausten seurauksena oli ensimmäinen maailmansota

Sotamuseon viereisessä puistossa oli tämä iloinen norsu.

Kaupunginkirjasto oli komea ulkoa, mutta käytännöllisen tylsä sisältä.

Reissun viimeisen olusen join Burgparkin vieressä Schmetterlongehausin kahvilan terassilla. Kuuma päivä meikäläisen mielestä, 30 astetta varjossa.

Wien, 3. päivä

Eilen illalla kävin Prater-huvipuistossa kuvaamassa Riesenrad-maailmanpyörän, sillä olihan se yhdessä suosikki-Bond-leffassani.

Alunperin Riesenrad on vuodelta 1897, mutta se paloi 1944. Uudelleenrakennus alkoi jo 1945, ja pyörä pyöri jälleen jo 1947. Sen kokonaiskorkeus on 64,75 metriä, pyörän halkaisija 60,96 metriä (erikoiselta kuulostava luku on tasan 200 jalkaa), ja se pyörii huimat 2,7 km/h. Katsellessani se tuntui kyllä olevan suurimman osan aikaa paikoillaan...

Kuvasin Praterissa ollessani myös muita, hieman vauhdikkaampia laitteita, joista tässä yksi.

Tänään kävin kuvaamassa kaksi Wienin tunnetuinta palatsia puistoineen. Ensin oli vuorossa niistä pienempi, Belveder, jossa on kaksi palatsia, ylempi ja alempi. Kuvassa niistä nuorempi, alempi Belveder, joka on valmistunut 1816.

Toinen palatsi oli Schönbrunnin linna, joka on isompi niin palatsina - vaikka itse palatsi on vain yksi rakennelma - kuin puistoltaan. Puistossahan on jopa eläintarha, jossa en kylläkään käynyt. Vangitut eläimet eivät innosta katselemaan.

Südbahnhofin länsipuolella oli isot rakennustyömaat käynnissä, ja nostureitakin näkyi muutama. Aseman seutu oli melko sekaisin, ja oli hyvin epäselvää, mistä lähtevät junat, mistä metrot, mistä linja-autot ja mistä ratikat, sillä opasteita ei ollut.

Spittelaussa on jätteidenkäsittely- ja lämpövoimalaitos, jonka ulkoasun uusi 1987 tapahtuneen tulipalon jälkeeni yksi suosikkiarkkitehdeistäni, Friedensreich Hundertwasser. Alunperin laitos valmistui 1977.

Spittelaun aseman ja kadun toisen puolen talot yhdistää Skywalk-kävelysilta.

Heilingenin kaupunginosassa on talo nimeltään Karl-Marx-Hof. Se on 1920- ja 30-luvun taitteen hanke parantaa työläisten asumisen tasoa.

Karl-Marx-Hof on kilometrin pituinen, sen matkalla on 4 raitiovaunupysäkkiä, ja asuntoja siinä on yli 1380. Kuvasin tunnetuimman pätkän siitä 12.-Februar-Platzin kohdalta.

Wienissä on neljä entistä kaasusäiliötä muutettu taloiksi, joissa on asuntoja, kauppoja, ravintoloita jne. B-kaasusäiliöön on lisätty tornimainen kilpiosa.

Wien, 2. päivä

Alkuun vähän kuvia eilisillalta.

Mainitsin eilisessä blogissani raatihuoneen edessä olleesta ulkoilmaelokuvatapahtumasta. Luulin sen olevan vain tämän viikonlopun mittainen, mutta kyseessä onkin koko heinäkuun kestävä elokuvafestivaali. Tämä selvisi minulle illalla matkallani takaisin hotellille, kun jäin tapahtumapaikalle pitämään sadetta.

Elokuvat esitetään iltaisin pimeyden laskeudutta, ja eilen valkokankaalla pyöri minulle tuntematon ooppera Andrea Chénier. Kiitos sateen katsomossa olisi ollut vara valita paras paikka.

Tänään hyödynsin festivaaleja syömällä yhden kojun antimia. Painikkeena paikallista punaviiniä, totta kai.

Illalla ennen sadetta tein kuvauskävelyn. Kuvasin mm. Oikeuspalatsin.

Kahdesta samannäköisestä museopalatsista edustajana toimikoon Luonnonhistoriallinen museo.

Hofburgin palatsikompleksin vieressä oli huikeita aplodeja saanut katusoittaja.

Tämän päivän aloitin läheisestä Votivkirchestä (mitä lieneekään suomeksi), jossa kävin jopa sisällä.

Kuvasin viimeisen eli kolmannen ilmatorjuntabunkkeriparin, Flakturm VII:n Augartenissa. Kuvassa G-torni.

Vanhassa ratikassa puupenkkeineen on tunnelmaa.

Modernimpaa paikallista arkkitehtuuria edustakoon Haas Haus vuodelta 1990. Toivottavasti ehdin tällä reissulla vielä kuvata sen myös sisältä, sillä tänään sunnuntaina rakennus oli suljettu.

Wienissä on myös 1979 valmistunut moskeija, jonka yhteydessä on islamilainen keskus. Moskeijan torni on 32 metriä korkea, ja kupolin halkaisija 20 metriä.

Moskeijalta ei ollut pitkä matka 1964 avatulle 252 metriä korkealla Donauturmille.

Koneen valmistama hissi vei 30 sekunnissa, nopeimmillaan 22 m/s, 165 metrin korkeuteen. Yläpuolella 170 metrissä olisi ollut ravintola, mutta siellä en käynyt. Sen sijaan menin alaspäin kahvilaan 160 metriin ja lopulta näköalatasanteelle 150 metriin.

Hissin katto oli läpinäkyvä - hauska idea!

Näkymät tornista eivät ole mitenkään erikoiset - ympärillä on laitakaupunkia, ja keskusta on niin kaukana, että käytännössä sen yksityiskohtia ei paljaalla silmillä erota.

Kuvassa etualalla pientaloalue, jonka läpi kuljin moskeijalta - pienenä melko keskellä pystysuunnassa, keskeltä vähän vasemmalle vaakasuunnassa - tornille.

Sen sijaan näkymä Vienna International Centeriin ja UNO-Cityyn oli loistava, ja juuri sen halusinkin kuvata.

Hyvää syntymäpäivää, Joona!

Paljon onnea Joonalle hoitopaikkaan Lahteen täältä Wienistä!

Ikävä on ykköskamua.

Wien, 1. päivä

Tänään oli - ainakin tällä kertaa - viimeinen hotelliaamu ja -aamiainen Bratislavassa. En kyllä usko sinne toiste meneväni, sillä pienessä kaupungissa ei ole kovin paljoa nähtävää, ja näin kaiken haluamani. Elämisen hintataso on myös liian korkea houkuttamaan takaisin.

Vaihdoin kaupunkia matkaamalla Twin City Linerin kaksirunkoisella jokilaivalla tunnin ja 35 minuuttia Wieniin. Suurimman osan aikaa laivan nopeus oli 44 km/h (iPhonen gps:n mukaan). Kannella kun kävin pikaisesti, niin tuntui, että hiukset lähtevät päästä, sillä tuuli antoi vielä oman lisänsä. Laiva kulki ihanan tasaisesti, ja muiden laivojen aallot eivät tuntuneet missään.

Laiva ei ollut erityisen täynnä.

Mennessäni hitaammalla jokilaivalla Devinin linnalle nappasin kuvan myös yhdestä Twin City Linerin katamaraanista; en tiedä, oliko sama vaiko eri kuin millä tänään matkustin.

Hotellinin on hyvällä paikalla vähän raatihuoneen takana. Raatihuoneen edessä oli valtava valkokangas ja paljon istuimia. Kyseessä oli ulkoilmaelokuvatapahtuma, ja paikalliseen tyyliin kaikkiin tapahtumiin liittyy toki syötävää sekä juotavaa, joten raatihuoneen aukio oli täynnä erilaisia telttoja ja kojuja.

Lähellä on myös Museokortteli, jonka sisäpihan läpi kuljin.

Päinvastoin kuin Bratislavassa Wienissä on metro, jolla pääsee helposti eri puolille kaupunkia. Ohessa kävellessä otettu näpsy Rochusgassen asemalta.

Wienissä on kuusi saksalaisten toisen maailmansodan aikaista ilmatorjuntatornia (Flakturm), ja ne ovat puistoissa pareittain - tulenjohtotorni eli L-torni (Leitturm) sekä varsinainen it-torni eli G-torni (Gefechtsturm). Tornit ovat VI, VII ja VIII; Berliinissä oli I, II ja III, joista III:sta on puolet jäljellä.

VIII-tornit ovat Arenbergparkissa, ja alla ensin G, sitten L.

Puistossa oli viihtyisän näköinen mukavuuslaitosasema, ja oikeanpuoleisessa tyhjensin rakkoni.

Kuten niin monessa muussakin kaupungissa, on myös Wienissä muistomerkki siitä, kun Puna-armeija "vapautti" kaupungin. Muistomerkin edessä on Hochstrahlbrunnen vuodelta 1873.

Bratislava, 4. päivä

Koska olin jo kuvannut kaikki haluamani kohteet, sää oli tihkusateinen - tosin hyvin heikko sellainen - ja oikeaa jalkapohjaani särki aina astuessa, niin päätin ottaa tämän päivän rauhallisesti, lepopäivänä.

Luonne ei kuitenkaan anna helpolla periksi, sillä lomamatkalla paikallaanolo tuntuu tuskaiselta. Kun kerran matka on maksettu, tulee siitä saada kaikki irti näkemällä paljon erilaista; istuskella voi sitten kotona, se on paljon mukavampikin paikka siihen.

Tänään pyrin kävelemään sellaisia katuja, joilla en vielä ollut liikkunut. Ensin matka vei minut taas Slovakian Kansallisteatterin Uudelle rakennukselle.

Kansallisteatterin Uuden rakennuksen ja Apollo-sillan pohjoispäähän on noussut hiljaittain paljon muitakin uusia, komeita rakennuksia, mutta vielä on vähän vanhaakin purkamatta.

Kansallisteatterin edessä M.R. -aukiolla oli erilaisia vesiruiskautuksia esittävä suihkulähde.

Sitten sade vähän tiheni, ja menin suojaan viereiseen upouuteen Eurovea-kauppakeskukseen.

Kauppakeskuksen Cafe'n'more -kahvilassa piristäydyin espressolla.

Hetken päästä löysin pienen puiston Kauppakorkeakoulun vierestä, ja istuskelinpa siinä penkillä hetken.

Pitääkseni oikeasti taukoa päätin hakea hotellilta kirjani. Matkalla huomasin tällaisen, luultavasti pyöräilijöille tarkoitetun, telefoonisen kommunikaatioaseman, hieman puutteelisesti varustellun tosin.

Kirjan noudettuani ja Voltaren-kipugeeliä oikeaan jalkapohjaani hierottuani laahustin läheiselle ravintolatiheälle alueelle. Miettiessäni, mihinkä päin siellä menisin, sain mainos-flyerin Valhalla-pubista - ja päätös oli tehty. Tarjoushinnat olivat sen verran houkuttelevia, että myös söin siellä. Kuvassa olevat ruoka-annokset olivat peräti 3,50 euroa, ja maittavia. Olut oli sitten 1,20 euroa päälle.

Yleisesti sanoisin, että Bratislavan ravintoloiden hintataso on kallis, varsinkin verratuna viime vuonna käymiini Varsovaan ja erityisesti Berliiniin. Täällä pihvi ilman lisukkeita on 20-26 euroa, ja tuplaespresso kolme euroa tai ylikin.

Löysinpä vahongossa vielä yhden Neuvostomuistomerkin. Tämä oli SNP-kadun viereisessä puistossa. (SNP = Slovakian kansannousu, jonka Slovakian vastarintaliike järjesti saksalaismielistä Josef Tison hallintoa vastaan 29.8.-29.10.1944. Saksalaisjoukot tukahduttivat kapinan.)

KORJAUS 11.8.2012: Tämä ei ole neuvostomuistomerkki, vaan Slovakian kansannousun 1944 ja fasismin uhrien muistomerkki. Nöyrimmät anteeksipyynnöt kaikille slovakeille! (Huomasin asian oikean laidan tänään Google Earthistä.)

Lopuksi vielä kuva hotellihuoneestani:

Sekä näkymä hotellihuoneestani ulos. Ei kummoinen, mutta mieluummin tämä kuin toisella puolella käytävää isolle, vilkkaalle kadulle päin.

Kuvassa on kaksi kapuamiskohdettani, vasemmalla Slavin-muistomerkki, ja oikealla Kamzikin tv-torni.

Tämä olikin sitten viimeinen päivä Bratislavassa. Huomenna 10.30 starttaa siirtyminen Wieniin. Dovidenia, Bratislava - Willkommen, Wien!