maanantai 30. kesäkuuta 2014

Praha 2014, 7. päivä

Eilen illalla kävin läheisen hotellin pubissa katsomassa Hollanti-Meksiko -pelin toisen puoliajan. Peli päättyi 2-1, ja kaikki maalit tehtiin juuri toisella puoliajalla; hyvä säkä minulla kerrankin!

Tänään oli ohjelmassa heti aamusta Prahan linna. Sinne on melkoinen kapuaminen.

Prahan linnan pääportti.

Pelkkä kapuaminen linnalle ei riittänyt, vaan toki piti vielä kiivetä Pyhän Vituksen katedraalin etelätornin näköalatasanteelle, jonne on vaivaiset 287 askelmaa.

Pyhän Vituksen katedraalin kuulusin nähtävyys, Pyhän Johannes Nepomukin täyshopeinen hauta.

Kultainen kuja Prahan linnassa. Kadun rakennukset ovat alkujaan olleet jousiampujien, kauppiaiden ja kultaseppien taloja.

Välillä kubistista arkkitehtuuria vuodelta 1913.

Vaclav Havelin isoisän suunnittelemassa Pasaz Lucerna -kauppakäytävässä ratsastetaan kuolleella hevosella.

Ilman espressoa kone ei pysy käynnissä...

Kahden kultaisen karhun talon portaali.

Kotikatu oli autioitunut ja samalla tullut tylsäksi, kun siinä pidetyt markkinat päättyivät eilen sunnuntaina. Ei enää pientä purtavaa, maukkaita oluita tai espressoa kahvakoneesta hotellin vierestä.

 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Praha 2014, 6. päivä

Yksi viimeisiä jäljellä olevia kommunistisen ajan muistomerkkejä, Sbrateni-patsas.

Aamulla kävin Ziskovin kukkulan kansallismonumentilla. Melkoinen kapuaminen sen luokse oli, mutta melko pian huomasin, että kuntourheilijoille mäki on suosittu harjoituspaikka; juoksijoita vilisi joka puolelta monumettia ohitse.

Monumentti on tehty 1932 tsekkiläisen itsenäisyystaistelun kunniaksi. Jan Zizkan 9 metristä ratsastajapatsasta vuodelta 1950 sanotaan maailman isoimmaksi ratsastajapatsaaksi.

Olen monumentin luona käynyt 1998 ja 2001, mutta nyt kävin ensi kertaa sen sisällä. Sieltä löytyy mm. Tsekkoslovakian ensimmäisen kommunistijohtajan Klement Gottwaldin hauta. Gottwaldin ruumis balsamoitiin hänen kuoltuaan 1953, mutta ammattitaito siihen hommaan oli puutteellista, ja ruumiin säilymisessä oli ongelmia.

Yllä kuva konehuoneesta, joka sääti mausoleumin ilmastoa. Aikojen muuttuessa Gottwaldin ruumis dumpattiin 1962 pois mausoleumista, ja ruumis tuhkattiin.

Päivän paras anti ja yllätys oli mausoleumin huipulla oleva näköalatasanne, josta oman kokemukseni persuteella on parhaat näkymät Prahaan.

Kävin kuvaamassa Prahan tv-tornin, mutta Kansallismonumentin näköalojen jälkeen ei huvittanut maksaa lippua näköalatasanteelle. Olen tv-tornissa käynyt 1998 ja 2001.

Tornin rungossa on taideteos, jossa kasvottomat jättiläisvauvat kiipeävät ylös- ja alaspäin.

Herramme Pyhän Sydämen kirkossa on mahtava viisarikello 42 metriä korkeassa tornissa.

Sateen alkaessa tihuttaa menin Vysehradin entiselle linnoituskukkulalle. Pyhän Martin rotundan edessä kuvattiin hääparia.

Pääsin ensimmäistä kertaa käymään Vysehradin Pietarin ja Paavalin kirkossa. Aikaisemmilla kerroilla 1998 ja 2001 se ovet olivat olleet lukossa.

Matkan varrelta löytyi uuttakin arkkitehtuuria, Atrium-kauppakeskus.

Pyhän Kyrilloksen ja Pyhän Mathodiuksen kirkon seinässä on luodinjälkiä sekä muistomerkki Böömin ja Määrin valtakunnanprotektorin sijaisen Reinhard Heydrichin murhanneille tsekkoslovakialaisille vastarintamiehille. He piiloituvat kirkon kryptaan, ja tekivät itsemurhan saksalaisjoukkojen piirittäessä heitä.

Vesisateessa kuvasin vielä Tanssivan talon, eli Fred ja Ginger -talon.; Ginger on lasiosa. Sitten annoin periksi, ja pakenin hotellilleni sateensuojaan.

Praha on kaikin puolin mukava paikka, mutta siinä on yksi erittäin huono puoli - mukulakivet. Armeijassa nokkiinsa ottanutta polveani alkaa hyvin nopeasti särkeä epätasaisilla kivillä kävellessä. Upouusien Merrellin sandaalien superpohjat ovat muuten hyvät ja mukavat, mutta märillä nupukivillä pito on onneton, ja liukastumisen vaara suuri.

 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Praha 2014, 5. päivä

Päivän aluksi kiipesin ylös kukkulalle, ja kävin Loreton luostarissa. Yritin sinne jo muutama päivä sitten, mutta paikka meni juuri kiinni.

Yksi Loreton luostarin nähtävyyksistä on sen aarrekammio. Aarrekammion katto oli hieno - ja toki aarteetkin.

Sitten olikin risteilyn vuoro, Uuden kaupungin rajoilta Trojaan. Matkalla tuli otettu muutama kuva.

 

Päivä oli lämmin, parhaimmillaan kait 26 astetta varjossa - mukava risteilykeli siis - mutta aurinko paistui oudon utuisen kalvon takaa. Vasta jossain klo 17 aikaan taivas selkeni.

Matkan varrella näkyi myös uudempaa arkkitehtuuria.

Trojan linna oli näyttävä puutarhoineen.

Edellisessä kuvassa näkyvien linnan portaiden keskeltä löytyi tällainen näkymä. Pari kaveria oli jäänyt kivien alle, ja ilmeet olivat tuskaiset.

Linnalla oli pieni geometrinen puisto.

Trojan linnan vieressä on Prahan eläintarha. Aikaisemmilla reissuilla en ollut käynyt edes näin lähellä, vaikka linnalla olenkin aiemminkin käynyt.

Linnalta kävelin Messualueelle Stromovkan puiston kautta. Sielläkin kiipesin kukkulalle, josta näkyi vähän karumpaakin Prahaa. Sosilistinen realismi, ja niin pois päin.

Messualueen Stromovkan puiston puoleinen sisäänkäynti oli melkoisen unohtuneen oloinen, mutta messualueen muut rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja kauniitakin.

Messualueella oli Krizikin suihkulähteellä menossa konsertti, ja lähde ruiskautteli vesiä musiikin tahtiin.

Kuumassa päivässä kävely vaatii välitankkauksia. Kohteet voivat olla melkoisen persoonallisia. Kioskinpitäjä taustalla ruskeana kuin papu.

Päivän päätteeksi vielä yksi kapuaminen valokuvien takia. Vrtban puutarhasta oli hyvät näkymät, mutta ne olivat pääsymaksun takana.

 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Praha 2014, 4. päivä

Aamulla taapersin aution Kaarlensillan yli kohti metroasemaa, ja otin sieltä kuvan kohti Mala Stranaan, missä hotellini on.

Yhden metrolinjanvaihdon jälkeen pääsin pitkänmatkan bussiin kohti Tereziniä, jossa aikoinaan sijaitsi Theresienstadtin getto ja siirtoleiri. Alkumatka meni tuttua reittiä, sillä olen ajanut sitä toiseen suuntaan tullessani Dresdenistä Prahaan 2001.

Tereziniin perustettiin getto, jonne tuotiin juutalaisia eri puolilta Kolmannen valtakunnan hallussa olevia alueita. Gettoa laajennettiin niin, että kaupungin asukkaat ajettiin pois, ja koko kaupunki oli gettoa. Yllä kuva Theresienstadtin SS-komendatuurin talosta.

Pienessä rakennuksessa oikealla lukee 1941.

Suihkulähde gettomuseon takapihan puistossa.

Jäljelle jäänyt osa rautatietä, josta geton asukkaita vietiin tuhoamisleireille Puolaan.

Geton krematoriota.

Itse Terezinin kaupungin keskusta on vanhan linnoituksen, Ison linnoituksen, ympäröimä. Noin kilometrin päässä keskustasta on Pieni linnoitus, jonka Gestapo otti käyttöönsä vankilana. Yllä tuttu teksti, lopullisen ratkaisun slogan...

Vankilassa on tietenkin vankisellejä. Sodan jälkeen niihin päätyivät vuorostaan saksalaiset.

Teloittaa on voinut mm. ampumalla...

... tai hirttämällä.

Veistos "Väkivalta" Pienessä linnoituksessa.

 

torstai 26. kesäkuuta 2014

Praha 2014, 3. päivä

Hotellini on hyvä, erinomaisella paikalla - kilometri niin Vanhankaupungin aukiolle, Prahan linnalle kuin Petrinin mäelle - ja päättyvän kadun päässä se on myös hiljainen.

Yliopistot ovat mukavia - niistä löytyy vessa matkailijalle, kuten tässä oikeustieteellisen rakennuksessa. Aah, mikä ihana helpotus :)

Tänään ylitin ensimmäisen kerran joen, ja menin juutalaiskaupunginosaan ja Vanhaankaupunkiin. Raatihuoneen tornista sai hyvän kuvan Vanhankaupungin aukiolle.

Juutalaiskaupunginosassa valo tuli pääsääntöisesti väärästä suunnasta, joten sieltä ainoana esimerkkinä olkoon Klausovan synagoga.

Piti myös virkistää vanhoja muistoja käymällä kunnantalon terassilla. Siellä join ensimmäisen oluen ensimatkallani Prhahaan 1998.

Tsekkiläinen olut on hyvää, ja nykyään maistuu myös Pilsner Urquel, jota vuosia sitten vielä inhosin.

Paras koskaan käymäni olutpaikka on kuitenkin ehdottomasti Vytopna. Siellä oluet tuo pöytään 400 metriä pitkä pienoisrautatieverkosto. Olutta ja junia - mitä enempää mies voisi tarvita?!?

Välillävähän synkempiä tunnelmia, eli Petckuvin palatsi, joka on nykyään Teollisuus- ja kauppaministeriö, mutta saksalaismiehityksen aikana rakennus oli Gestapon paikallinen päämaja.

Päärautatieaseman vanhan osan sisäänkäyntihalli on kaunis.

Joen toiselta puolelta piti toki palata takaisin omalle puolelle. Kuvassa Kaarlen sillan Vanhankaupungin siltatorni.

USA - Saksa - ottelua seuraamassa.