Sompasaaren satama

Sompasaari liitettiin mantereeseen 1950-luvulla osaksi Sörnäisten satamaa. Syksyllä 2008 satamatoiminnot siirtyivät uuteen Vuosaaren satamaan, ja sataman paikalle rakennetaan uusi asuinalue nimeltään Kalasatama. Kerrostaloja, tottai kai...

Tein pyöräilyretken, reilut 26 kilometriä, kauniissa kesäsäässä ja kävin kuvaamassa, miltä Sompasaari nyt näyttää. Satama ei ollut minulle täysin tuntematon, sillä kesällä 2001 lähdin Sompasaaresta ropax M/S Finnclipperillä automatkalle Eurooppaan, ja samaan laituriin palasin samalla aluksella 3 viikkoa myöhemmin.

Sisääntulo Sompasaaren matkustajasatamaan.

Vaikka satamatoiminnot ovat lakanneet, oli laitureissa vielä parkissa muutamia laivoja, mm. M/S Runner, jonka koneet olivat käynnissä.

Suurin osa laituripaikoista oli tyhjinä.

Muutama nosturi oli vielä paikoillaan.

Autiota satamakenttää. Jokusen vuoden päästä tässäkin on kerrostaloalue.

Tunnelmakahvila

Sattumalta törmäsin opasteeseen, joka johti miellyttävään kahvilaan, Kahvila Aaltopeltiin. Se sijaitsee tapahtumakeskus Voimalan perimmäisessä nurkassa, mutta kahvilan löytäminen kyllä palkitsee etsijän.

Kahvila Aaltopellin tunnelma on hyvin epäsuomalainen, ja hyvässä mielessä; rentoa, värikästä ja välitöntä. Nauttimani espresso ja korvapuusti olivat sekä edullisia että maistuvia. Kahvilassa on asiakkaita varten niin sarjakuvalehtiä kuin MacBook internet-yhteydellä, ja kaiken kruunaa ystävällinen henkilökunta.

Suosittelen Aaltopeltiä lämpimästi, ja aion ehtiä käydä siellä vielä toistamiseenkin tämän kesän aikana. Kahvila on avoinna elokuun loppuun asti joka päivä klo 10-18. Lisätietoa kahvilan kotisivuilta.

Elämän kehä

Kehä I on Suomen eniten liikennöity ajoväylä, ja vilkkainta liikenne on Länsi-Pakilan kohdalla; Wikipedian mukaan kohdan ohittaa 113.000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tuo kohta jää Hämeenlinnantien ja Tuusulantien väliin.

Silta Kehä I:n yli Länsi-Pakilassa.

Liikennevirta itään, seuraavana Tuusulantien liittymä.

Lännen suuntaan, Länsi-Pakilan liittymä.

Kylmä kivi

Jaakoksi itseään kutsuva terroristijärjestö, itse pahan akselirasva, on lauantaina 25.7.2009 heittänyt kylmän kiven järveen. Suunnattomin ponnistuksin sekä lahjonnalla, kiristyksellä, uhkailulla, uskomattomalla onnella ja entisten KGB-kollegoiden avulla osa kivestä on saatu takaisin. Loppukiven uskotaan tuhoutuneen biologis-astronomisten reaktioiden seurauksena.

Yhä jäätävää kylmyyttä hohkaavaa kiveä pidetään todisteena joukkotuhoaseiden valmistuksesta Pohjois-Koreassa, Myanmarissa, homoliitot melkein sallineessa Kaliforniassa, Iranissa, Kuubassa sekä Färsaarilla, muttei - ja korostamme muttei - misään nimessä Israelissa, tuossa valitun kansan rauhaa rakastavassa kehdossa.

Valtakunnanvarapääsyyttäjä ei aio syyttää tapahtuneesta ketään, vaan syylliseksi valittu teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä, jonka jälkeen tämä kärsii 352-513 vuoden vapausrangaistuksen kuristushuoneen eristyssellissä ilman mahdollisuutta sateliittikanaviin.

Säästyneet asianajopalkkiot maksetaan kateuskorotuksilla korotettuna vanhemmalle valtakunnapääsyyttäjälle bonuksena. Syylliselle nimetty oikeusavustaja taasen teilataan vihollistaistelijana.

Porkkala mielessäin - po russki

Porkkalan neuvostomiehityksestä 1944-56 - kauniimmin "vuokra-ajasta", sillä Suomihan säilyi "itsenäisenä" (mikä valvontakomissio?!?) - on vielä jonkin verran jälkiä nähtävillä.

Tälle hautausmaalle koottiin 1957 kaikki vuokra-alueelle haudatut neuvostoliittolaiset.

Neuvostoliittolaiset rakensivat 1948 Vårnäsin sillan Kabanovintielle mahdollistaakseen raskaiden kalustojen siirrot Upinniemen ja Porkkalan välillä.

Bunkkeri tyyppiä ZIF-25 oli aikoinaan varustettu 100 mm panssarintorjuntatykillä. Nyt sen päällä on muistomerkkinä 45 JVK 38.

Suomi-kuvaa

Energisen ja leveähymyisen ulkoministerimme asettama työryhmä - johtajanaan Suomen Kuningas - pohtii tälläkin hetkellä otsa rypyssä Suomen imagoa. Melko varma veikkaus on, että useiden komiteamietintöjen ja pitkien raporttien ydinajatus kiteytyy lyhyesti: Suomessa on niinku tota metsää ja puhdasta luontoa, ja sit meil on niinku tota huipputekniikkaa kute niinku kännykät ja tota, no, kännykät. Ja kaikki on meille niinku tota kateellisia siksi. Niinku tota.

Kännykkä- ja internetliittymien tiheydessä jäimme jalkoihin jo 10 vuotta sitten, mutta luontoa onneksi riittää edelleenkin.

Metsäähän meillä on ympärillämme joka puolella - paitsi niillä muutamalla oudolla oliolla, jotka asuvat Helsingin keskustassa mukulakivien ja kerrostalojen - YÖK! - keskellä.

Jos katse kantaa puiden yli tai ohi, niin todennäköisesti näkyviin tulee vesistöä.

Perinnemaisemat taasen alkavat olla katoamassa ilman voimakkaita suojelutoimenpiteitä. Sääli, sillä olisi hyvä olla olemassa muitakin vivahteita maankäytössä kuin vain metsä, avohakkuu, sorakuoppa tai taajama.

Arkista kotia

Tutussa ympäristössäkin, omassa kodissaan, voi yht'äkkiä huomata kuvauksellisia asiota. Näidenkin kahden kuvan esineet ja näkymät ovat hyvin tuttuja, mutta halusin ne kuitenkin kuvata.

Lukkoja on kaikkialla, mutta funktionaalisuus on kaunista.

Hieman alakuloinen näkymä. Puutarhatyökalut hyvässä järjestyksessä, mutta unohdetun näköisinä kulahtaneen vajanseinän vieressä. Keskikesällä niiden käyttö onkin vähäistä sesongin ollessa syksyllä varisseiden puidenlehtien poistamisessa. Lyhyt mutta ahkera käyttähetki on myös jokakeväisenä talkooviikonloppuna.

Worldwide Photo Walk at Helsinki 18.7.2009

Osallistuin lauantaina 18.7.2009 niinkin mahtipontisen nimiseen tapahtumaan kuin Scott Kelby's Second Annual Worldwide Photo Walk. Suomessa kävelyjä oli Helsingin lisäksi Jyväskylässä ja Oulussa. Osallistujia Helsingissä oli 13, maailmanlaajuisesti n. 32.600.

Taivas ja autotalon seinä

Rata satamaan ilman kiskoja

Hietalahden kirpputori

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Kukkia ja puskia

Kamera kädessä kotipihassaan kulkiessaan tulee kuvattua kaikenlaista outoa kuten kasviluontoa. Vakuutan kuitenkin kunniani ja omatuntoni kautta, etten ole ollut missään tekemisissä kyseisten kasvien kasvattamisen kanssa.

Kodin koristeita

Kodin hyllyille kertyy - ainakin minulla - erilaista rihkamaa ja krääsää, joilla on olevinaan jonkinlaista tunnearvoa. Todellisuudessa tunnearvo lienee syntynyt siitä, että esineet ovat pysyneet taloudessa riittävän kauan joutumatta roskiin :) Joitakin on voinut auttaa esineen käytännöllisyys, ja toki joillakin esineillä on oikeaa muistoarvoakin.

Kummatkin tämänkertaiset kuvat on otettu sisätiloissa ilman salamaa tai muita lisävaloja, kirjakaappi illalla ja keittiöhylly aurinkoisena päivänä.

Kirjakaapin päällä on kertynyt muistoja ja kukkaruukkuja. En pidä elävistä kukista kodissani, joten kukkaruukut ovat jostain saatuja ja kaapin päälle laitettuja. Viinikarahville on oikeasti käyttöä punaviinejä nauttiessa, ja oikeassa reunassa on muistoja lapsuudestani: helistin, harja sekä ensimmäinen puukkoni.

Keittiössä liesituulettimen päällä ruokailuun liittyvää sälää ainoana käyttöesineenä Pulltaps - korkkiruuveista paras.

Porvoo

Kävinpä tutustumassa ensimmäistä kertaa Porvooseen. Etukäteen tiesin, että siellä on ns. vanha kaupunki, jossa on ranta-aittoja ja tuomiokirkko, mutten miltä ne näyttivät. Reilut kaksi ja puoli tuntia kaupungilla kävellessäni löysin paljon muitakin paikkoja kamerani kuvattavaksi.

Ensin kävin vanhalla ratatieasema-alueella, josta löytyi mm. pienveturi, vaunuja, ratapölkynvaihtokone, Wanha Rautakauppa entisessä asemarakennuksessa sekä veturitalleja.

Sitten kävelin tuomiokirkolle, joka oli tuhopolton jälkeisen entisöinnin ansiosta loistossaan. Kellotapuli edusti eri muotokieltä kuin itse kirkko.

Lisää perusnähtävyyksiä, eli ranta-aitat Porvoonjoen varrella.

On Porvoossa myös uudempia rakennelmia kuten tämä kevyen liikenteen silta Porvoonjoen yli.

Vanhassa Porvoossa oli myös hieman rupsahtanutta porvarillista loistoa.

Vanhan kaupungin idylliä sisäpihoineen.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Suomlaiset torit

Suomessa toreiksi ja aukioiksi nimitetään autioita, avoimia tiloja, johon ei ole keksitty tai voitu rakentaa mitään, ja joihin ei ole riittänyt nurmikkoa muista kasveista puhumattakaan. Toriksi tai aukioksi nimeämällä ja suurin selityksin näistä autiotiloista yritetään saada kaupunkilaisten keitaita ja kokoontumispaikkoja, mutta kukapa pysähtyisi paikkaan, jossa ole edes penkkiä istumista varten.

Narinkkatori on hyvä esimerkki suomitorista.

Tennispalatsin aukiolla on kyllä istuimia, mutta ne ovat ravintoloiden terasseilla.

Toisaalta ymmärrän hyvin, miksi Suomessa ei ole penkkejä aukioilla, sillä täällä kaikki rikotaan ja/tai töhritään. Suomalaista koululaitosta kehutaan maailman parhaimmaksi, mutta nykyinen suomalainen kotikasvatus lienee maailman surkein...

Hakamäentien tietyö

Hakamäentie-Vihdintie ja Hämeenlinnantie-Mannerheimintie -tietyömaa on jo loppusuoralla. Vihdintien ja Hakamäentien yhdistää Hämeenlinnantie-Mannerheimintie -linjan alittava tunneli. Katuja on levennetty, ja kevyelle liikenteelle on tehty uusia reittejä.

Kivihaan 320 metriä pitkä tunneli Vihdintieltä Hakamäentielle.

Vihdintien levennys uusine kaistoineen ja ryhmityksineen.

Vihdintien ylittää uusi Kauppalantien kevyen liikenteen silta.

Haikon kartano

Poikkesinpa katsomassa Haikon kartanoa. Paikan päällä luki kyltissä, että puisto on vain kartanon ja kylpylän vierailijoille - ja sellainenhan toki olin; enhän ollut kartanon asukas tahi sinne edes muuttamassa. Niinpä kiertelin hyvällä omallatunnolla paikkoja katsastamassa.

Kartano oli komeasti mäen päällä puiston päässä.

Puisto päättyi järven Äkkijyrkkään rantaan.

Palkolliset välineineen pitävät puiston hyvässä kunnossa.

Nälkä!

Enää ei miehen tarvitse syödäkseen lähteä aseen kanssa riehumaan metsään eikä köhiä nuotion ääressä katsoen lihan muuttumista hiileksi.

Valmistelut ovat kaiken a ja o. Urbaani pömppömaha tyytyy tällä kertaa toteutuksen katalysaattorissa vähäkalorisempaan ykkösolueen - mutta saksalaiseen sellaiseen. Maistuu sentään oluelta toisin kuin suomalainen peruskeskikura...

Sitten tarvitaan tietenkin kypsennysapparaatti ja siihen käyttövoimaa.

Lopuksi nautitaan aikaansaannoksista. Röyh ja kiitos hyvästä ruoasta!

Pallotaivas

Eilisen kuvamäjäyksen vastapainoksi nyt vain yksi kuva. Siinä ei ole uuden EU-direktiivin vaatima turvallisempi, pyöreätähtinen taivas, eikä huonon sienestäjän hallusinaatio, vaan hissin sisäkatto.

Tutkielma kellotornista

Käydessäni moikkaamassa Marskia Hietaniemen hautausmaalla vei uuden kappelin kellotorni huomioni; siitä sai useita erilaisia tunnelmia eri kuvakulmilla ja rajauksilla. Tässä jutussa on liian monta kuvaa pLokiin, mutta olkoon tämän kerran.

Kellotorni voi olla kokonaisuudessa sivuosassa.

Se voi myös olla tasa-arvoisempana osapuolena kokonaisuudessa.

Torni voi myös esiintyä pääosassa.

Torni rakennelma pääosana voi tulla esiin ympäristön korostamana, ristin huipulla ollessa vielä erikseen rajattuna oksistolla.

Pelkkä torni kurottamassa ylös taivaisiin. Voi kuulla urkujen pauhua niiden varoitellessa helvetin kiroista.

Kellotorni on muuttunut enemmänkin obeliskiksi. Ympärillä voi lähes nähdä Bastetin ylipapit Niilin rannalla.

Kellotorni perinteisesti esitettynä, yksin koivukujan rajaamana, selkeänä ja arkitehtorisena.