Wien, 1. päivä

Tänään oli - ainakin tällä kertaa - viimeinen hotelliaamu ja -aamiainen Bratislavassa. En kyllä usko sinne toiste meneväni, sillä pienessä kaupungissa ei ole kovin paljoa nähtävää, ja näin kaiken haluamani. Elämisen hintataso on myös liian korkea houkuttamaan takaisin.

Vaihdoin kaupunkia matkaamalla Twin City Linerin kaksirunkoisella jokilaivalla tunnin ja 35 minuuttia Wieniin. Suurimman osan aikaa laivan nopeus oli 44 km/h (iPhonen gps:n mukaan). Kannella kun kävin pikaisesti, niin tuntui, että hiukset lähtevät päästä, sillä tuuli antoi vielä oman lisänsä. Laiva kulki ihanan tasaisesti, ja muiden laivojen aallot eivät tuntuneet missään.

Laiva ei ollut erityisen täynnä.

Mennessäni hitaammalla jokilaivalla Devinin linnalle nappasin kuvan myös yhdestä Twin City Linerin katamaraanista; en tiedä, oliko sama vaiko eri kuin millä tänään matkustin.

Hotellinin on hyvällä paikalla vähän raatihuoneen takana. Raatihuoneen edessä oli valtava valkokangas ja paljon istuimia. Kyseessä oli ulkoilmaelokuvatapahtuma, ja paikalliseen tyyliin kaikkiin tapahtumiin liittyy toki syötävää sekä juotavaa, joten raatihuoneen aukio oli täynnä erilaisia telttoja ja kojuja.

Lähellä on myös Museokortteli, jonka sisäpihan läpi kuljin.

Päinvastoin kuin Bratislavassa Wienissä on metro, jolla pääsee helposti eri puolille kaupunkia. Ohessa kävellessä otettu näpsy Rochusgassen asemalta.

Wienissä on kuusi saksalaisten toisen maailmansodan aikaista ilmatorjuntatornia (Flakturm), ja ne ovat puistoissa pareittain - tulenjohtotorni eli L-torni (Leitturm) sekä varsinainen it-torni eli G-torni (Gefechtsturm). Tornit ovat VI, VII ja VIII; Berliinissä oli I, II ja III, joista III:sta on puolet jäljellä.

VIII-tornit ovat Arenbergparkissa, ja alla ensin G, sitten L.

Puistossa oli viihtyisän näköinen mukavuuslaitosasema, ja oikeanpuoleisessa tyhjensin rakkoni.

Kuten niin monessa muussakin kaupungissa, on myös Wienissä muistomerkki siitä, kun Puna-armeija "vapautti" kaupungin. Muistomerkin edessä on Hochstrahlbrunnen vuodelta 1873.