Bratislava, 2. päivä

Normaali matka-aamu: herätys 0800, aamupalalle 0830 ja liikkeelle 0900.

Sää oli onneksi paljon parempi kuin Foreca oli eilisiltana ennustanut. Viileän ja sateisen aamun sijaan sää oli paljon parempi; pilviä liikkui taivaalla, mutta oli kirkasta ja luvassa sortsikeli. Aamulla tuuli enemmän kuin tarpeeksi, ja matka päivän ensimmäiselle kohteelle oli viileähkö tunnin ja 20 minuutin risteily Tonavaa pitkin.

Suurimmalla osalla nössöjä kanssamatkustajia oli puseroita, villapaitoja ja pitkiä housuja - normaalissa suomalaisessa kesäsäässä! Vesimatkalla näin myös lauantain siirtymisvälineeni Wieniin.

Jokimatka vei minut Devinin linnaan, maitse n. 13 kilometrin päähän Bratislavan keskustasta. Linnan sijasta pitänee puhua linnanraunioista, sillä Napoleonin joukot räjäyttivät linnan 1809.

Ensimaininta Devinin linnasta on jo vuodelta 1223, mutta jäljellä olevat rauniot ovat myöhemmältä ajalta. Linnassa on osia kolmelta ajalta - sitä kulloinkin hallinnut suku oli aina rakentanut uutta.

Linnan tutustumisen jälkeen hiki virtasi; ylämäkeä oli riittävästi yhdelle päivälle - muttei tälle päivälle, kuten myöhemmin selviää. Linnan juurella oli muutama terassiravintola, mutta kaksi ensimmäistä, missä kävin, tarjosivat vain tsekkioluita, minkä olen havainnut olevan täällä surullisen yleinen ilmiö. Tsekkioluet ovat erittäin hyviä, mutta niin ovat slovakkioluetkin, ja toki maistelen sekä tutustuin mieluiten paikalliseen tarjontaan (poislukien Italia ja Unkari, joiden oluita vältän viimeiseen asti niitä paikanpäällä maistettuani...).

Matkallani seuraavalle kohteelleni jäin bussista pois Chatam Soferin mausoleumin luona tarkoituksenani kiivetä mäki ylös parlamentille ja vaihtaa kulkuvälineeksi trollikka. Koska tuo mausoleumi oli myös kohdelistalla, päätin poiketa siellä.

Ilmeni pieniä ongelmia, mutta onneksi niistä päästiin yli. Ensinnäkin paikka oli sillä hetkellä suljettuna yleistöltä; sisällä oli 2 ortodoksijuutalaista tutustumassa paikkaan. Ystävällinen minua puhutellut henkilö, ehkäpä paikan hoitaja, suostui kuitenkin päästämään minut käymään sisällä kunhan paljaat sääreni olisi peitetty; en ollut ajatellut poiketa paikassa, ja niinpä olin sortseissa. Sain jonkinlaisen esiliinan hameekseni, ja pääsin käymään sisällä. Minulta kysyttiin varovaisesti, jotta maksaisinko kuitenkin normaalin sisäänpääsymaksun 5 euroa. No totta kai maksoin ilomielin tällaisen erikoiskohtelun jälkeen!

Oppaanani toiminut henkilö kertoi, että paikalla oli ollut juutalainen hautausmaa, joka hävitettiin pientä osaa lukuunottamatta saksalaisten toimesta raitiovaunutunnelin takia. Mausoleumin sisätila on juuri tuo säästynyt osa.

Mausoleumiin tutustuttuani kapusin melko huonokuntoisen, porrastetun, ja hyvin suoraan nousevan kävelyväylän parlamentin yläpuolelle. Hikisenä ja keuhkot hapenpuutteesta vinkuen odottelin hetken trollikkaa, joka vei minut toiselle etäiselle kohteelle, Kamzikin tv-tornille.

Torni on valmistunut 1975, se on 194 metriä korkea, ja sijaitsee 433 metrisen kukkulan päällä. Noin 70 metrissä on yläkerroksessa pienempi baari, Brasserie, ja alapuolella pyörivä ravintola Altitude.

Trollikan päätepysäkiltä oli vielä kävelymatkaa ylämäkeen tornille. Pysäkin vieressä oli opasviitta, jossa ystävällisesti kerrottiin matkan sijaan aika, 30 minuuttia. Kävelykone-Sakke selvitti tuon matkan hellesäässä itseään vähän säästellen kuitenkin 20 minuutissa.

Ensin kävin Brasseriessa, olihan se ylempänä! Viileä täysappelsiinimehu katosi sisuksiini hätäisesti - ja nautinnolla.

Koska oli sopivasti luonnollinen ruoka-aikani, laskeuduin kerrosta alemmaksi Altitude-ravintolaan. Keitto, villisika ja tumma olut täytti enemmän kuin hyvin vatsani; en jaksanut kaikkea perunaa syödä. Keitto oli erinomainen, ja villisikakin nautinto.

Kahden ravintolan vaatimattoman kokemukseni perusteella bratislavalaiset ravintola-annokset ovat suuria ja maittavia.