Minä, minä, minä

Minusta ja Joonasta ei ollut yhteiskuvaa, joten päätinpä äkkiseltään ottaa sellaisen. Kamera esille, sen salama ylös, vastavalosuoja salaman tieltä pois, ja kamera eteisen lipaston päälle. Asetuksiin salaman teho -1 EV, ja 12 sekunnin itselaukaisu. Joona vasempaan käteen, oikealla kamera toimintaan, ja sitten Joona kunnolla syliin.

Jos en olisi näin laiska, niin olisin käynyt yläkerrasta hakemassa erillissalaman, laittanut siihen bouncerin, ja heijastanut salaman katon kautta. No, tällä kertaa siis tällaista jälkeä:

Sitten piti kokeilla vielä ottaa naamakuva itsestään. Siirtyminen parvekkeelle, matkalta mukaan takki, kolmijalka, radiokaukolaukaisin, valokuution musta taustakangas sekä hopeanvärinen heijastin. Valona pilvisen illan, kello noin 21.30, luonnonvalo vasemmalta puolelta, ja oikeaan poskeen valoa käsissäni pitämällä heijastimella. Katse miettiväisenä kaukaisuuteen :)

Löysinpä itsestäni kuvan myös harmaahapsisena noin viiden vuoden takaa. Harmaus ei johtunut mistään niin dramaattisesta kuten säikähtämisestä yliluonnollisiin tapahtumiin, vaan keittiön laatoittamisesta. Toimin apumiehenä, joka leikkasi kulmahiemokoneella 95 x 95 x 8 -milliset laatat tarvittaessa oikeisiin mittoihin; leikattavia laattoja oli noin 60.