Berliini 2015, 4. päivä

Aloitan tämän päiväisen kirjoitukseni marmatuksella. Aiheena on pahuksen sää. Viime vuosina lomamatkoillani on ollut sangen kurja sää, pilvistä ja sadekuuroja. Tällä matkalla siihen on voinut lisätä viileyden sekä tuulisuuden.

Eilen tuuli tasaisesti n. 15 m/s, puuskissa sitten enemmän. Tänään on vain "tuullut". Aamulla herätessäni vähän ennen kahdeksaa oli lämpötila alle 14 astetta, ja päivän ylin oli huimat 20,4 astetta. Mistäpä nuo tiedän? No, toki diplomi-insinöörillä on oma ulko- ja sisälämpämittari mukanaan!

Tänään oli tällä reissulla ensimmäinen päivä, jolloin ei satanut. Mutta eipä aurinkokaan itseään esille tuonut. Onneksi ennusteet lupaavat parempaa loppumatkalle.

Tänään oli vuorossa kolme museota tai muistopaikkaa, jossa olin käynyt jo aiemmilla Berliinin-matkoillani. Kaksi niistä liittyi hyvin vahvasti sodan päättymiseen 70 vuotta sitten. Ensimmäisenä Schöneweiden vankityöleiri, jossa Saksan valloittamista maistaan tuoman työvoiman ammattitaitoa käytettiin hyväksi. Työvoimaa arvostettiin niin paljon, että parakkien alla oli pommisuojat. Yksistään Berliinissä oli yli 3.000 vankityöleiriä.

Välillä pitää käydä kirkossa. Tämän katolisen kirkon kansallissosialistit rakensivat vuonna 1939.

Seuraavaksi kävin Saksalais-venäläisessä museossa Karlshorstissa. Museo on entinen pioneerikoulun upseerikerho, ja siellä allekirjoitettiin 9.5.1945 Saksan ehdottoman antautumisen vahvistus. Itse antautuminen oli allekirjoitettu Reimsissä aiemmin, ja se oli astunut voimaan 8.5. ennen puoliyötä keski-Euroopan aikaa.

Olin käynyt museossa jo 2005, jolloin sodan päättymisestä oli tullut kuluneeksi 60 vuotta. Kymmenessä vuodessa museo oli petrannut paljon. Kohteisiin pääsi lähemmäksi, ja nyt tekstitykset olivat saksan ja venäjän lisäksi myös englanniksi, mistä suuri kiitos. Löysin myös tällä reissulla itse pioneerikoulun päärakennuksen. Yllä lasimosaiikki museon ikkunassa, joka esittää Treptowissa olevan neuvostoliittolaisen sotilashautausmaan veistosta.

Päivän kolmas museo oli kahden edellisen lailla ennestään tuttu. Stasi-museossa olin käynyt 2008. Yllä kuva valtionturvallisuuden ministerin virallisesta työhuoneeta, jossa hän otti vastaan vieraita. Sen takana hänellä oli muutama muu huone käytössä kuten lepohuone sekä pieni varsinainen työhuone.

Berliini on yksi valtava rakennustyömaa, josta yllä yksi esimerkki. Vahnaa pois, ja uutta tilalle.

Stasi-museon jälkeen kiersin kuvaamassa Lichtenbergin raatihuonee, joka on tavallista komeampi sellainen.

Päivän päätteksi kuvasin vielä kolme DDR-arkkitehtuurin kohdetta Karl-Marx-Alleen varrelta, josta yllä oleva Kino International olkoon esimerkkinä.

Kierroksen päätteeksi Ein Maß Weißbier ja yhden kaikkien aikojen parhaista dekkarikirjailojoista, Janwillem van der Weteringin kirjan lukemista omassa lokaalissani, Sony Centerin Lindebräun panimoravintolan terassilla.