Vaikka eilen menin aikaisin nukkumaan, paikallista aika 22.30, niin päivästä tuli silti 20 tunnin mittainen. Kävelin myös paljon kameravarustuksen kera, mikä tuntuu polvissa. Tämä päivä ei tuonut helpotusta, sillä vaikka agendalla oli vain yksi kohde, tuli askeleita paljon. Yksi kohde kun sattui olemaan keskitysleirin muistopaikka noin kolmen kilometrin päässä rautatieasemalta.
Päivän kohde oli Ravensbrückin keskityleirin muistopaikka Fürstenbergissä, vajaat 60 km Berliinistä pohjoiseeen. Matka kesti paikallispikajunalla, RE, noin tunnin ja viisi minuuttia.
Ennalta tiedossa olevien kohteiden lisäksi matkalla asemalta muistopaikalle löytyi useita yllätyskohteita. Vaikka käveleminen on rankempaa kuin moottorivoimalla liikkuminen, näkee siinä paljon enemmän.
Esimerkiksi lähellä asemaa oli Puna-armeijan kaatuneiden muistomerkki.
Aloitin kenkieni kastelun tarpomalla SS-upseetien entisten asuintalojen unohdetuilla pihoilla. Näitä ei oltu merkitty mihinkään kohdekarttoihin - samanlaisia oli itse muistopaikallakin - mutta satuin ne huomaamaan, ja kävin kuvaamassa.
Keskitysleirin muistopaikalta laitan tähän vain yhden kuvan. Se on leirin krematoriosta. Kotisivuilleni teen sitten syksyn mittaan kattavan kuvakertomuksen muistopaikasta.
Kävin entisellä keskitysleirin asemalaiturilla, jonka jälkeen katsoin kartasta, että sen sijaan, että palaisin tuloreittiä takaisin, oikaisen mukavasti kulkemalla rataa pitkin autotielle.
Kyllähän se matkallisesti oli hyvä päätös, mutta muuten aika hölmö. Rautatietä on epämukava kävellä. Rata ei yhtynyt autotiehen, vaan meni sen ali... Edessä oli melkoisen jyrkän rinteen kapuaminen. Ja aina vain parani - autotiellä reunoilla ei ollut kevyen liikenteen väylää saatika jalkakäytävää, joten tarvoin pientareella märässä heinässä muutaman sata metriä ennen kuin pääsin tieosuudelle, jossa oli myös jalkakäytävä.
Vaikka kohde ei ollut mieltä piristävä saatika makuhermoja kutkuttava oli huutava nälkä tosiasia. Aamiaisesta oli aikaa jo kuusi ja puoli tuntia. Takaisin Fürstenbergin keskustaan päästyäni saksalaisen runsas kala-ateria latasi taas energiavarastojani.
Hotellini Scandic Berlin Potsdamer Platz on positiivinen löytö. Edullinen, hyvällä paikalla, saksalaisen runsas ateria, ja perushuoneetkin tilavia sekä skandinaavisen vaaleita.
Jalkani pyysivät kovasti saada jäädä hotellille lepäämään, mutta armoa ei anneta. Pieni kuvauskierros piti vielä tehdä; ei tänne ole lepäämään tultu! Yllä Potsdamer Platzia.
Välillä muutakin historiaa kuin Kolmannen valtakunnan; yksi kaiketi kolmesta säilyneesä Berliinin muurin rajavalvontatornista. Tämä on ainoa, jonne ei pääse sisälle tutustumaan.
Kyllä ne puut kasvavat betonierämaassakin - riittävien tukien kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua, ja vain omalla nimellä kirjoitetut asialliset ja positiiviset kommentit julkaistaan.