Lipun ostaminen konserttiin oli raivostuttava toimenpide. Myyntiintulopäivän aamuna Lippupisteen toimitusjohtaja vakuutteli radiossa, että kaikki sujuu hyvin ja kapasiteettia riittää. No, mies puhui silkkaa soopaa, palvelin oli kyykyssä lähes koko ajan, ja jos lipun sai valittua eivät maksut eivät menneet ruuhkan takia läpi. Iltapäivällä vihdoin oli onnea, ja sain lipun B-alueelle.
DJ Popo tai mikä lienikään ei kiinnostanut sitten alkuunkaan, ja siksipä yritin minimoida odotusajan Madonnan lavalletuloon. Paikalle saavuin vähän kello 21 jälkeen. Paljon oli yleisöä jo paikalla, mutta paljon oli myös tulematta. No, 85.000 on PALJON populaa yhdessä paikassa!
Ilta hämärtää, ja konsertin alkamista odotetaan. Järjestelyt A- ja B-alueille pääsemiseksi olivat surkeat; piti raivata tiensä 30 metriä syvän C-aluelaisten massan läpi. Olisivat tehneet 50 metriä pitkä käytävät A- ja B-alueille, niin homma olisi tullut helpolla toimivaksi.
Show lähtee käyntiin värikkäästi ja vauhdikkaasti.
Koska lava oli matala ja kenttä tasainen, näki videoscreeneiltä tapahtumat parhaiten.
Valo- ja kuvatehosteet olivat vaikuttavat.
Vaikka Madonna oli energinen ja positiivinen, tanssikuviot näyttäviä ja tehosteet massiivisia, en itse ollut konserttiin tyytyväinen. Toki timmikroppainen nainen verkkosukissa ja saappaissa on aina ilo silmille, mutta vanhempia kappaleita, joista itse pidän eniten, oli vähän, ja nekin uusina, pilattuina versioina. Surkeinta oli suosikkikappaleeni La Isla Bonitan tuhoaminen yhdistelemällä siihen muita kappaleita kuten sinänsä kaunista mustalaismusiikkia. Uusin levy ei ole minua juurikaan viehättänyt, ja sekaan oli kaiken lisäksi miksattu musiikkia muilta artisteilta kuten M. Jacksonilta... Öh! Lopputulemana voi todeta, että olen ollut Madonnan ensiesiintymisessä Suomessa, jättimusiikkitapahtumassa ja spektaakkelissa, ja se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua, ja vain omalla nimellä kirjoitetut asialliset ja positiiviset kommentit julkaistaan.