Saken pLoki

Koe iPadilla

2011-05-19T13:04:00.003+03:00

Ja tämähän toimii!

Grillikausi käyntiin

2011-04-26T20:12:00.003+03:00

Pääsiäisenä grillasin tämän vuoden ensimmäiset pihvit, mutta grillikauden aloitin jo edellisenä viikonloppuna makkaralla. Molemmat maistuivat - ja kyllä tätä on kaivannutkin :D

Yksi lumettoman ajan parhaista nautinnoista on grillata kauniissa säässä ja sitten nauttia tuotoksista. Aurinkoisia grillauskeliä itse kullekin!

Ison joukon kuvaus

2011-04-19T17:42:00.004+03:00

Kuvasin Lionsien N-piirin piiripäivillä N-piirin hallituksen. Kuvaushomma lankesi minulle, sillä olenhan klubisihteerinä yhdessä N-piirin klubissa eli Helsinki/Floorankentässä.

Kun kuvattavana on 30 hengen joukkio ei kuvaaminen ole enää niin helppoa kuin kuvaisi vain yhtä henkilöä. Valaisun tulisi toimia laajalla alalla, 30 silmäparia tulisi olla yhtä aikaa auki, ja toivottavasti kaikilla olisi vielä suht inhimillinen ilmekin.

Kuvasin hallituksen heidän kokoustauollaan, ja aikaa ei ollut paljoa käytettävissä, sillä kuvattavilla oli täysi päiväohjelma. Järjestin kuvattavat 4 riviin, ensimmäiseen 6, sitten kaksi 8 hengen riviää, ja neljänteen loput. Kuvasin n. metrin korkuiselta korokkeelta seisten vielä tuolilla. Valona oli kaksi Canon Speedlite 580EX II -salamaa CTO-kalvoilla varustettuna ilman heijastimia; toinen kuvaajasta 1,5 metriä vasemmalla n. 1,5 metriä maasta, ja toinen n. 2,5 metrin korkeudella kuvaajasta 2,5 metriä oikealle.

Vasen salama toimi masterina 3 metrin E-TTL -kaapelin välityksellä, ja oikealla oleva orja sai käskynsä Canonin langattomalla ohjauksella. Kuvasin aukon esivalinnalla ja salamat olivat E-TTL II -ohjauksessa suhteella 1:2 (vasen:oikea).

Sumuinen aamupäivä

2011-04-12T18:38:00.004+03:00

Menin aamulla kuvauskeikalle Tehtaankadulle vähän vaille yhdeksäksi. Aamu oli aurinkoinen, ja autolla ajo sujui aurinkolasit päässä.

Puoli kymmeneltä astuin taas kadulle, ja maisema oli kietoutunut lievään sumuun. Päätin sitten koukata kotiin Kaivopuistonrannan kautta, josta alla olevat kuvat ovat.

Kanneltalon aprillipäivä

2011-04-01T16:07:00.005+03:00

Kanneltalossa vietettiin aprillipäivää mm. Epätieteellisen seuran kyselytunnin sekä Helsingin poliisitoittokunnan töräytysten merkeissä.

Lunta kasaan

2011-03-26T16:58:00.002+02:00

Tämä talvi on ollut taas lunta tulvillaan, ja kadut kaventuneet kujiksi lumipenkkojen väliin. Jotta liikkuminen taas onnistuisi niin jalkaisin kuin autoilla kuten myös pysäköinminen, pitää lumet siirtää kaduilta jonnekin muualle.

Helsingissä on ollut kahdeksan lumen vastaanottopaikkaa - kolme aina avoinna olevaa ja viisi rajoitetummin auki olevaa - mutta tänä talvena on avattu lisäksi varapaikka Köyhänmiehenpellolle Tuomarinkylän kartanon luona.

Katulumien lisäksi lumen vastaanottopaikoille voi tuoda kiinteistöjen lumia. Yhden lumikuorman vastaanotto maksaa 17,50 euroa plus alv 23 %.

Lumen vastaanoton varapaikka Köyhänmiehenpellolla.

Kyösti Isosaari: Tuokiokuvia Puolasta -näyttely

2011-03-03T13:33:00.004+02:00

Ystäväni, freelance-toimittaja Kyösti Isosaari on vuosien varrella matkaillut Puolassa niin työasioissa kuin vapaa-aikanaan ja ihastunut maahan. Kyösti on myös innokas valokuvaaja, ja reissuilta onkin kertynyt melkoinen määrä kuvia.

Ravintola Hiidenkivessä Lahdessa avattiin 1.3.2011 Kyöstin valokuvanäyttely Tuokiokuvia Puolasta, jossa hän esittelee tallentamiaan hetkiä puolalaisesta todellisuudesta. Olin paikalla avajaisissa, josta alla muutama kuva.

Näyttelyjuliste

Ravintola Hiidenkivi täyttyi pikku hiljaa avajaisvieraista.

Kyösti miettiliäänä hetkeä ennen avajaispuhettaan.

On aika avata näyttely.

Avajaispuheessaan Kyösti kertoi näyttelynsä taustoista, ja korosti, ettei kyseessä ole taide.

Ravintola Hiidenkivi, Rautatienkatu, Lahti.

Korson Mieslaulajat Musiikkitalossa

2011-02-21T06:10:00.001+02:00

Korson Mieslaulajat vierailivat rakenteilla olevassa Helsingin Musiikkitalossa, ja lurauttipa kuoro muutaman laulun puolivalmissa pienessä musiikkisalissa. Olin mukana kuvaamassa SLY Kaupunkilehdille.

Sisään Musiikkitaloon esittelykierrokselle.

Pääsalin pienoismalli, jolla testattiin akustiikkaa.

Aito Musiikkitalon pääsali.

Korson Mieslaulajat esiintyivät isännille.

Kotimatkalla

2011-01-31T15:30:00.003+02:00

Matkallani Lahdesta takaisin Helsinkiin eteeni ilmestyi alla oleva näky. Pokkari ei oikein suostunut tarkentamaan likaisen tuulilasin läpi, mutta idea selvinnee.

Tilanteesta selvisin helposti - vilkku päälle ja vasemmalle ohituskaistalle, minkä jälkeen sivuutin hinauksessa olevan kuorma-auton.

Kaupunkien johtajia

2011-01-16T19:30:00.003+02:00

Kaksi lehtikuvakeikkaa, kummassakin aiheena yksi kaupungin johtava henkilö; Helsingissä väistyvä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otto Lehtipuu, ja Espoossa uusi kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.

Lehtipuun kuvasin Helsingin kaupungintalossa, ja toimittaja toivoi hänet kuvattavan aikaisempien johtihahmojen maalausten luona.

Mäkelän taas kuvasin Gumbölen kartanossa, joka on sekä kaupunginjohtajan virka-asunto (yläkerta) että kaupungin edustustila (alakerta). Toimittajan voiveena saada kartanon sisämiljöötä kuvaan.

Väistyvä Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otto Lehtipuu.

Espoon uusi kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.

Palokärki

2011-01-13T14:00:00.004+02:00

Lähtiessäni eräänä päivänä kävelylle kotoani huomasin kadun toisella puolella naapurin kylpytakissaan kuvaamassa kamerakännykällä puiden suuntaan. Hetken etsittyäni katseella kuvauskohdetta löytyikin yhden koivun rungosta palokärki. Totesin, että kappas vain, ja jatkoin matkaa.

Palatessani taas kotiin vajaan 40 minuutin päästä oli puun kohdalla pysähtynyt toinen henkilö pokkarinsa kanssa. Koska lintu tuntui kököttävän noinkin sitkeästi puuhassaan hain sisältä järkkärini, ja otin tirpasta muutaman kuvan.

Rentoja asentoja

2010-12-31T20:25:00.003+02:00

Kyllä kissat osaavat nauttia elämästään, vaikka välillä lepoasennot tuntuvat kyllä melkoisen erikosilta, kuten Joonalla näissä kuvissa.

Kuvat otettu Canon PowerShot S95:llä, iso800 - mikä näkyy kohinassa, jota ei ole poistettu. Vihdoin raw-työnkulkuohjelmani Bibble Pro osaa myös S95:n raw'n, joten enää ei ole tarvetta ottaa jpeg-kuvia rinnalle.

Ai niin - HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA!

t:Sakke ja Joona

Kuvaaja toimii espressolla

2010-12-13T15:10:00.004+02:00

Meikäläinen tarvitsee pari tuplaespressoa päivässä optimaaliseen olotilaan, ja pidempi puutetila aiheuttaa lievää päänsärkyä. Lyhemmillä kuvauskeikoilla espressot voi nauttia kotona ennen ja jälkeen, mutta entäpä pidemmillä? Jossain paikoissa on automaatteja, joista saa juomia peruskahvista erilaisiin erikoiskahveihin - taitaa saada joistain jopa keittoja - mutta makunautinto jää kyllä melko vaisuksi.

Hankin itselleni omatoimisen ratkaisun, Handpresso Wild DomePodin. Paikan päällä ei tarvitse tuon laitteen lisäksi kuin kuumaa vettä, ja espressoa syntyy.

Pumppu sekä pesä avattuina.

Hanpressossa on käsipumppu, jolla saadaan aikaan 16 barin paine; tosin paine ei pysy tasaisena espressoa tehdessä, vaan vähenee tietenkin veden mennessä paineella jauheen läpi ja painesäiliön samalla tyhjentyessä.

Vesi, n. 50 ml, pesässä, ja päällä espressojauhe suodattimessaan.

Valmiina juoman tekoon.

Handpressoa ei kannata pitää näin kaukana kupista, sillä kolmireikäinen suutin levittää juoman leveälle.

Crema on ohut, eikä säily kauaa; tästö jo kadonnut.

Handpressolla tehty juoma on paremman makuista kuin automaattien tekemä, ja lähes yhtä hyvää kuin kotoisella kahvakoneella tehty. Pitkät työpäivät ovat pelastettuja :)

Handpresson saa myös E.S.E-jauhoannosnappeja käyttävänä versiona, mutta mielestäni nappien käyttö pilaa tunnelman.

Joulupiparien paistamista

2010-12-05T16:05:00.003+02:00

On taas se aika vuodeta, jolloin Piparitehdas(tm)(c) pyörähtää käyntiin ainoaksi tuotantopäiväkseen. Tunnissa ja 50 minuutissa uunista tuli ulos 11,5 pellillistä ruskeita pipareita.

Kuvat tuotannosta on otettu kokeilussani olevalla Canon EOS 60D -kameralla ja Canon EF 28mm F1.8 USM -objektiivilla.

Joona ja S95

2010-11-19T18:58:00.003+02:00

Ostin itselleni 40-vuotislahjaksi - kiitos, minä! - Canon Powershot S95 -kameran. Aina ei huvita raahata akkukahvalla varustettua Canon EOS 5D Mark II:ta tilpehööreineen mukana, joten pokkarillekin on tarvetta.

Edellinen pokkari on 4 vuotta vanha Ricoh Caplio R4, joka on viimeiset 3 vuotta maannut pöytälaatikossa. Yksinkertaisesti sanottuna en pitänyt kyseisestä kamerasta. Synttärit olivat virike uuden hankkimiseen, ja halusin raw'ta kuvaavan, manuaalisäädöillä varustetun taskuun mahtuvan metallikuorisen kameran. Valinta oli helppo.

Tässä muutama esimerkkikuva S95:n P-ohjelmalla tuottamista jpegeistä. Mallina, yllätys, yllätys, kissani Joona.

RAW-kuvia en vielä valitettavasti pysty käsittelemään, sillä raw-työnkulkuohjelmana Bibble Pro'hon ei ole vielä tullu tukea S95:lle.

Aurinkoisena päivällä kiipeilytolpassaan.

Illalla tolpassaan.

Menopäällä, kaiuttimelta alas subbarille.

Ja subbarilta välitason kautta tolpan päälle.

Illalla pientä lepoa pesäkorin päällä.

Välillä sitten pesässä - paparazzit kintereillä!

Toisella puolella kameraa

2010-10-22T16:16:00.004+03:00

Tällä kertaa jouduin toiselle puolelle kameraa, vaikken varsinainen kuvattava ollutkaan. Ystäväni Matti Sulanto sai toimeksiannon kuvata uusi Saab 9-5 Tuulilasi-lehdelle, ja hän tarvitsi ajokuvia varten kuljettajan. Kuskin olisi hyvä olla komea, kilpa-ajotaustainen herrasmies, mutta Matti joutui tällä kertaa tyytymään minuun.

Saabilla tuli ajettua mutkaista asvalttitietä tasaisella nopeudella edestakaisin. Yllättävän ketterä yli 5-metriä - 8 mm yli - pitkäksi autoksi, ja automaattivaihteisto toimi miellyttävästi.

Juttu Matin kuvien kera julkaistiin Tuulilasissa 14/2010, ja alla kuva lehdestä jutun aloitusaukeamalta.

Itse auto oli melkoinen pettymys hintaansa nähden. Malliston edullisempaa päätä edustanut 2-litrainen automaattivaihteinen turbodiesel maksaa hinnaston mukaan rapiat 53.000 euroa, mutta vaikutelma sisätiloissa, erityisesti kojelaudan osalta, ei missään nimessä vastannut tuota hintaluokkaa. Kovaa muovia on liikaa. Saab yrittää olla reemiumauto, mutta nyt kyllä mielestäni sopivampi ryhmä olisi mondeoluokka ja 36.000 euroa.

9-5 on siitä harvinainen auto, että se näyttää kuvissa paremmalta kuin luonnossa. Auton oikeasti nähdessä paljastuu sen mittasuhteet: tuntuu, että joku on piirtänyt hyvän näköisen auton, mutta sitä on sitten käsketty venyttää 15 senttiä...

Matti on kirjoittanut omaan blogiinsa 9-5:n kuvaamisesta erityisesti sisätilojen osalta.

Näkymiä Ylen Pasilan tv-tornista

2010-10-19T18:55:00.003+03:00

Pääsin ystäväni mukana Ylen Pasilan tv-torniin, ja kamera oli toki mukana. Korkeimmillaan olimme 99 metrin korkeudella maanpinnasta. Valitettavasti keli ei ollut paras mahdollinen kuvaamisen kannalta, sillä Venäjän maastopalojen saasteen peittivät jo melko lähelläkin olevat kohteet utumaiseen huntuun.

Pasilan aseman ratapihoineen, taustalla Itä-Pasilaa.

VR:n Ilmalan varikko.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Portfolio uusittu

2010-09-27T06:48:00.000+03:00

Vihdoin ja viimein sain puhkuttua ja puristettua portfolioni uuteen uskoon... Uutta materiaalia ja vähän uudistettu ulkoasua. Käykää katsomassa!

Boxing Night - Helsinki Rumble 4.9.2010

2010-09-21T11:28:00.002+03:00

Kävin siis kuvaamassa Boxing Night - Helsinki Rumble -ammattilaisnyrkkeilyillan lauantaina 4.9.2010, ja nyt sain laitettua kuvia vihdoin kotisivuilleni.

Kuvasin pääasiassa kokeiltavani olleella Canon EOS 1D Mark IV -ammattilaiskameralla, joka on tarkoitettu erityisesti urheilu- ja luontokuvaukseen. Kirjoitin kokemuksiani kamerasta nyrkkeilykuvaamisessa jutun Sulantoblogiin.

Hiljaista ollut

2010-09-17T14:50:00.004+03:00

Pari viikkoa on mennyt pääasiassa ihan muissa jutuissa kuin netin ja tietokoneen ääressä. Syksyn tulo aiheuttaa aina aktiviteettia kotiaskareissa.

Kuvattua on kuitenkin tullut, ja viikonloppuna tuleekin tänne kuvia Boxing Night - Helsinki Rumble -ammattilaisnyrkkeilytapahtumasta. Alla kollega Päivi Tuovisen ottama kuva minusta nyrkkeilykehän äärellä hikeä pyyhkimässä. Kuvausasento kehän vieressä polvillaan tai kyykyssä oli epämukava, ja pakaralihaksia särkikin kaksi päivää ja etureisiä kolme päivää...

Oikeassa kädessäni on kokeilussa ollut Canon EOS 1D Mark IV -ammattilaiskamera, josta kirjoitan jutun Sulantoblogiin.

Liikenteessä 50mm f/1.4:n kanssa

2010-09-03T06:34:00.001+03:00

Valtion taidemuseot ovat nyt avoinna viikon ilmaiseksi, ja niinpä kävin Sinebrychoffin ja Ateneumin taidemuseoissa. Alla kuva Sinebrychoffin vessasta.

Kesä alkaa olla jo ohi, eikä terasseilla ollut tungosta auringonpaisteessakaan. Jätin terassit kuitenkin väliin, ja suuntasin jalkaisin kohti Hakaniemeä.

Matkalla poikkesin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka keskikäytävä osoittaa suoraan kohti Kansallismuseota.

Palmusali vuodelta 1948 lienee puutarhan tunnusmerkki.

Puutarhasta poistuttua näkyy vilaus elämästä keskustan ulkopuolelta.

Pitkäsilta vie toiseen maailmaan. Sadepilviä kertyy taivaalle, ja sade alkoikin vajaan tunnin kuluttua.

Pitkänsillanrannan venelaiturit.

Hakaniemen torin laidalta nousin bussiin, ja matkasin takaisin kotiini Helsingin reunamille.

Boxing Night - Helsinki Rumble -lehdistöharjoitus

2010-09-01T06:33:00.001+03:00

Olin kuvaamassa Boxing Night - Helsinki Rumble -tapahtuman lehdistöharjoituksessa. Kyseinen nyrkkeilyilta järjestetään Helsingin Urheilutalolla lauantaina 4.9.2010 klo 19.00 alkaen. Illassa on kuusi ottelua, ja seuratuimmat ottelijat lienevät Eva Wahlström ja Amin Asikainen, joista muutama kuva alla.

Eva ja hänen valmentajansa Risto Meronen.

Evan näytöstä kuvaajien iloksi.

Evan tulon saliin huomasi häntä näkemättä jo Evan iloisesta naurusta. Hyvää tuulta riitti koko tilaisuuden ajan.

Aminille hanskat käteen.

Amin sparraa valmentaja-managerinsa Pekka Mäen kanssa.

Saksalainen sotilashautausmaa

2010-08-30T04:52:00.001+03:00

Vantaan Honkanummella, aivan Vantaan vankilan vieressä, on saksalainen sotilashautausmaa. Vuonna 1963 vihityllä hautausmaalla on viimeinen leposijansa kuudella ensimmäisessä maailmansodassa ja 371 toisessa maailmansodassa kaatuneella saksalaisella sotilaalla.

Kahden vuoden välein Saksasta tulee sotakorkeakoulussa opiskelevien muodostama vapaaehtoisjoukko kunnostamaan hautausmaata. Tämän vuoden heinäkuussa oli taas kunnostusretkikunnan aika, ja apuna talkoissa olivat Vantaan reserviläiset, jotka huolehtivat kunnossapidosta myös kahden vuoden väliaikoinakin.

Olin toimittajan mukana eräänä tiistaina kuvaamassa kunnostustöitä. Lehtijutun painopiste oli Vantaan reserviläisissä.

Vantaan reserviläiset Jukka Niemelä ja Juha Lensu talkootöissä.

Eläkkeellä oleva sotilasmestari Friedhelm "Fred" Glander oli väliaikaisesti palveluksessa Saksan Helsingin suurlähetystön puolustusasiamihen apulaisen sijaisena.

Saksan suurlähetystö pyysi myös kuviani sivuilleen.

Kuula lentää

2010-08-27T14:03:00.003+03:00

Elokuun alussa pidettiin poliisien yleisurheilun SM-kilpailut, ja sen ennakkojuttua varten kävin kuvaamassa vanhemman konstaapelin Markku Leskisen työntämässä kuulaa Leppävaaran urheilupuiston stadionilla.

Markku oli hyvin juonessa mukana, ja kuvaaminen oli hauskaa. Kuulakin olisi työntynyt kummalla kädellä vain - kuvaajana sain vapaasti valita.

Markun vaatimaton tavoite kilpailussa. Kuula on ikämiessarjoissa kyllä hieman kevyempi kuin kovimmalla tasolla.

Kaatopaikasta golfkentäksi

2010-08-25T04:00:00.000+03:00

Espoon Laajalahden Turvesuolle rakennetaan entisen kaatopaikan päälle golfkenttää. Maanrakennustyö on mittavaa, jotta kentän alle jäävien jätteiden tuottama metaani saadaan kerättyä maahan upotettavilla putkistoilla talteen.

Kenttätyömaan vierellä oli betoniasema. Ollessani lähdössä pois paikalta totesi toimittaja hymyillen, että tuolta betoniseman päältähän saisi hyvän panoramakuvan.

Yksin jäätyäni ja sekunnin mietittyäni totesin, että ideahan on loistava. Menin betoniaseman hoitajan luokse, ja pyysin lupaa kiipeämiseen. Sain luvan, ja myös kiipeilyseuraa betonisiilon päälle.

Otin nopeasti kuvan myös betoniasemasta siilon päältä, ja sitten riensinkin kohti seuraavaa kuvauskeikkaa Vantaalle.

Lähetettyäni kuvat toimittajalle hämmästeli hän, että olin todellakin kiivennyt sinne ylös. Valitettavasti mikään tekemistäni panoraamoista ei päässyt lehteen...

Kino Tapiola

2010-08-23T07:31:00.000+03:00

Länsiväylä-lehteen tehtiin juttu uudelleen avatusta Kino Tapiolasta, ja minä olin kuvaajana.

Elokuvateatterista vastaa nyt Espoon Cine, siellä esitetään myös osa kansainvälisen filmifestivaalin Espoon Cinen (20.-29.8.2010) ohjelmistosta.

Perinteisen filmiprojektorin rinnalle on tullut 3D-kykyinen digitaaliprojektori.

Pikkusalamatestiä

2010-08-20T12:27:00.003+03:00

Teimme ystäväni Sulannon Matin kanssa hänen ideoimansa salamatestin, jossa kiinnostuksemme kohteina olivat pikkusalamoiden (eli niiden kameran varustekenkään liitettävien välähtäjien) langaton infrapunaohjaus, erityisesti kantama ja käytön helppous. Vertailu tapahtui Canonin ja Nikonin välillä merkkien parhailla salamoilla. Testi tuloksineen löytyy Matin Sulantoblogista.

Mittausten lisäksi kokeilimme lankatonta ohjausta myös käytännön tilanteessa. Matti oli lainannut kuvattavaksemme uuden avo-Mazdan mallia MX-5 Roadster Coupe 2.0 6AT:n.

Matille autojen kuvaaminen on arkipäivää, ja hänen tuotoksiaan näkee mm. Tuulilasi-lehdessä. Itselleni tämä taas oli aivan uutta. Alla oma aikaansaannokseni ja kuvausasetelma.

VPK

2010-08-18T03:19:00.000+03:00

Helsingin Uutistiin oli tulossa juttu vapaapalokunnista ja niiden tehtävistä, ja toimittaja oli haastatellut sekä alustavasti sopinut kuvauksen Tammisalon VPK:n kanssa.

Aurinkoisena, muttei kaikkein kuumimpana kesäpäivänä - varjolämpötila taisi olla vain 26 astetta - menin sopimanani aikana paikalle, ja ehdotin muutamaa ideaani, jotka otettiin innolla vastaan. Vapaapalokuntalaiset myös auttoivat tekemään kuvista todentuntuisia korjaten kuvaajan ajatusvirheitä sekä ideoiden itse lisää kuvattavaa.

Lehteen meni valitettavasti vain yksi kuva, ja sekin pienenä. Alla kaksi käyttämättä jäänyttä kuvaa. Tammisalon vapaapalokuntalaisten kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä!

Pelastusautosta saadaan sammutusvettä, ja yksi palokuntalainen pukee ylleen paineilmalaitteistoa.

Äijäposeerasta ilman erillistä kehoitusta, käsissä vasemmalla hydraulinen levitin ja oikealla hydraulinen leikkuri.

Helppo kuvattava

2010-08-16T06:09:00.000+03:00

Kuvasin säveltäjä-muusikko Marjatta Meritähteä sanomalehteen Linnanmäen Sea Lifessä. Syynä paikanvalintaan oli Sea Lifeen juuri tullut suuri meritähti, ja meritähtien yhteisposeeraus menikin lehteen, mutta toki tuli muitakin kuvia otettua.

Meritähti oli loistava kuvattava, sillä liikettä ja ilmeitä tuli heti, kun kamera kohosi.

Meritähdellä riitti huumoria ja hän ei todellakaan arastellut eikä ujostellut. Alla oleva kuva on Sea Lifen lasten leikkihuoneesta, josta yritimme turhaan etsiä meritähtipehmolelua. Käärme kiinnitti Meritähden huomion, ja siihen tutustuttiin lähemmin paikalla olleiden lasten ihmettelevien katseiden edessä.

Valvontaa vesillä

2010-08-14T04:39:00.000+03:00

En ole vesieläjä, ja kärsisin suunnattomasti sekä henkisesti että fyysisesti, jos joutuisin asumaan rantatontilla. Täytyy kuitenkin myöntää, että helteisen aurinkoisena kesäpäivänä nautin Helsingin vesipoliisien venekyydistä lehtikuvauskeikallani.

Kyseinen vene oli mukavan vähä-ääninen, kulki tasaisesti ja reissulla oli paljon nähtävää.

Nopeusrajoitusten noudattamista vesillä valvotaan samanlaisella käsitutkalla kuin maantieliikenteessäkin. Nopeusrajoituksia tunnuttiin noudatettavan hyvin.

Sen sijaan useissa veneissä oli ongelmia vaahtosammuttimien kanssa; joko sellaista ei ollut, tai sitten sitä ei oltu muistettu käyttää tarkastuksessa. Alla oleva sammutin oli huollettu ajallaan.

Kaljakellunta

2010-08-13T07:00:00.000+03:00

Viime lauantaina, 7.8.2010, oli jälleen vuotuisen Vantaanjoen kaljakellunnan vuoro. Tapahtumaa ei kukaan järjestä - kukaan ei siis muka ole vastuussa tapahtumasta - mutta siitä sovitaan Facebool-ryhmässä.

Kävin kuvaamassa tapahtumaa sanomalehden pyynnöstä. Tapahtuman arvioitiin alkavan puoliltapäivin, tai ehkä yhdeltätoista - varmaa tietoa ei löytynyt - ja tullessani paikalle n. 11.15 oli muutama kelluja jo vesillä, mutta isoin osa joko kalustoaan valmistelemassa maissa tai vielä paikalle tulematta.

Poliisin mukaan "aluksia" oli noin kaksituhatta. Itse olin paikalla paahtavassa kuumuudessa yli 2,5 tuntia, sillä kulkineet liikkuivat pääsääntöisesti hyvin hitaasti.

Osallistujilla sekä yleisöllä tuntui olevan mukavaa upeassa kesäsäässä,

Maanantaina, siis kaksi päiväätapahtuman jälkeen, lähtöpaikan ohi pyöräillessäni näin valtavasti roskia: pääasiassa kumiveneiden tuotepakkauksia ja kaljamäyräkoiria. Kameraa ei ollut mukana, joten tapahtuman nurja puoli jäi dokumentoimatta.

Mukavat kuvattavat

2010-08-12T08:55:00.002+03:00

Lehtikuvien ottaminen ei aina ole helppoa. Kuvattavasta ei välttämättä tiedä etukäteen juuri mitään, ja kuvauspaikkakin on itselle entuudesta tuntematon. Etukäteistuumailua vaikeuttaa vielä se, että toimittaja on sopinut tapaamisen, eikä siksi itsellä ole mitään tietoa, miten kuvauksen kohden on pukeutunut.

Onneksi suurin osa haastatteluun suostuneista on myös hyvillä mielin mukana kuvauksessa. Jotkut ovat suorastaan helppoja; idena kuultuaan ovat heti mukana, ja ilmeetkin ovat kohallaan. Alla kaksi tällaista esimerkkiä.

Ultrajuoksija Jukka Viljanen oli lähdössä vaimonsa sekä heidän juoksijaystävänsä kanssa juoksemaan 1000 kilometria kalaharin autiomaassa. Läheinen hiekkaranta ja nestetankkaus sai luvan muistuttaa tulevasta koitoksesta - vaikkakin vehreä suomalaismetsä vahvasti heikentääkin kuumuuden ja kuivuuden vaikutelmaa.

Nuori kuvataiteilija Petrina Laine poseerasi luentevasti kuvaajan idean pohjalta näyttelyn pystytyksen lomassa.

pLoki taas henkiin

2010-06-07T08:13:00.005+03:00

Aikaa on kulunut reilusti edellisestä päivityksestä, joten on aika herättää Saken pLoki taas henkiin.

Takana on lukuvuoden opinnot HEO:n Mediapajan Kuvajournalismin linjalla. Samalla tuli myös suoritettua journalistiikan perusopinnot Jyväskylän yliopistossa. Kaksi koulua yhtä aikaa oli melko raskasta, mutta näin jälkikäteen voin rehellisesti todeta, että HEO:n oli yksi parhaista teoista elämässäni.

Kuva- ja lehtijournalismin opiskelijoita HEO:n Trombit-toimituksessa.

Sain vihdoin tehtyä itselleni portfolion nettiin. Kuvia on kertynyt niin työharjoittelusta lehtikuvaajana Medialehdet Oy:ssä (eli Helsingin Uutiset, Länsiväylä ja Vantaan Sanomat), HEO:ssa suoritetuista tehtävistä kuin vapaa-ajaltani.

Ote portfoliostani - Lions Club Helsinki/Floorankentän jäsenet tutustumassa Vuosaaren satamaan.

Tein myös pikaisen sotahistoriallisen bussikiertomatkan, jonka pääkohteena oli Johtajanpäämaja Sudenpesä. Sieltä käsin Hitler johti sotaa itärintamalla 800 päivän ajan. Reissusta on kuvakertomus kotisivuillani.

Sudenpesän suurin bunkkeri on nro 13, joka oli Hitlerin asuinbunkkeri.

Tuolla matkalla testasin hieman aikaisemmin hankkimaani NEXTO eXtreme ND2700 -kuvapankkia. Testistä tein ystäväni Matti Sulannon pyynnöstä jutun hänen blogiinsa.

NEXTO eXtreme ND2700 käytössä tien päällä: menossa 16 gigan muistikortin varmuuskopiointi vähän yli 9 minuutissa.

Olen ollut myös Matin assarina, ja oppinut häneltä paljon valaisusta salamilla. Myös lamput ovat tulleet tutuksi, kuten alla olevasta Matin ottamasta kuvasta näkyy.

Assari siirtää neukkarin liian alhaalla olleet valaisimet pois kuvista. (Kuva Matti Sulanto.)

Harjoittelua pikkusalamilla

2010-04-16T17:21:00.006+03:00

Pitkästä aikaa kirjoitan tänne pLokiini. Takana 4 viikon Trombit, koulun multimediaohjelma.

Sain hyvän ystäväni Leenan suostumaan malliksi, kun harjoittelin kasvokuvausta kahdella pikkusalamallani. Käytössä olivat siis Canon 580EX II pienen sateenvarjoheijastimen kera ja Canon 430EX II Honl-lisukkeiden kera; alla olevissa kuvissa käytössä oli hunajakenno. Salamat laukaisin Verkkokaupan halvoilla radiohjaimilla.

Kamerana oli Canon EOS 5D Mark II ja objektiivina Canon EF 70-200mm F2.8 L IS USM.

Ensimmäisessä kuvassa sateenvarjo kuvattavasta etuoikealla ylhäällä, ja toinen salama takaviistossa vasemmalla - ja vähän liian alhaalla. Vaaleat hiuslatvat olan yläpuolella olivat vaikeutena, jos takasalaman tehoa lisäsi; paloivat helposti kuvassa puhki.

Toinen kuva on otettu yläviistosta, etumainen salama varjolla samassa paikassa kuin ekassa kuvassa, mutta takasalama ampuu selän takaa taustakankaaseen.

Muuten sama salama-asetelma kuin edellisessä, mutta takasalama ampui liian alhaalle taustakankaaseen. Mustaa puseroa on avattu raw-työnkulkuohjelmistossa (Bibble Pro 5).

Leena pukeutuu yleensä mustiin vaatteisiin, enkä muistanut pyytää laittamaan ylleen jonkin muun värisiä asusteita. No, ei kaikkea voi muistaa, kun vasta 15 vuotta olemme toisemme tunteneet :)

Leenalle suuret kiitokset mallina olemisesta!

Töölänlahti

2010-03-07T18:31:00.005+02:00

Kävelin tänään Töölönlahden poikki kauniissa talvisäässä, ja otin kuvia ympäristöstä.

Iltakoivu

2010-01-21T17:42:00.003+02:00

Kävinpä takapihallani illan tultua kokeilemassa kuvata lumista, isoa koivua.

Ilman salamaa.

Salama puun alla, radiolaukaisin.

Kokeiluja sisällä uudelle objektiivilla

2010-01-15T20:37:00.005+02:00

Ostin tänään Sigma 50mm F1.4 EX DG HSM -objektiivin. Samanlainen objektiivi minulla oli jo Olympus E-3:n kanssa, ja olin siihen tyytyväinen, joten hankin sellaisen myös Canon EOS 5D Mark II:n kaveriksi.

Tässäpä muutama kotoani käsivaralta ottamani testikuva uudella objektiivilla.

Olohuone, ainoana valona ikkunoista tuleva pilvisen päivän valo. ISO 1600, 1/60s ja 1:1.4

Edelleen vain pilvisen päivän valo ikkunoista. ISO 1600, 1/40s ja 1:1.4.

Illalla, valona selän takana kattovalaisimessa kuvun alla 3 x 15W energiasäästölamput. ISO 3200, 1/20s ja 1:2.8.

Illalla, valona selän takana kattovalaisimessa kuvun alla 3 x 15W energiasäästölamput. ISO 3200, 1/20s ja 1:2.0.

Ensivaikutelma objektiivista Canonin parina on hyvin positiivinen.

Koulu jatkuu

2010-01-12T18:19:00.003+02:00

Koulu jatkuu taas kevätlukukauden merkeissä, ja pLokin pitäminen jää vähemmälle - todennäköisesti hyvin vähälle. Blippejä yritän lisätä Blipfoto-julkaisuuni, ja sittenhän on linjamme oma blogi Frameful. Noita voi seurata.

Kevään ensimmäisen harjoituksen palautetilaisuus.

Talvikuvia

2010-01-09T16:20:00.004+02:00

Talvi on ollut poikkeuksellisen luminen ja kylmä, ja siksipä myös kaunis. Sekä maisemat että yksityiskohdat houkuttavat kuvaamaan, ja tässäpä muutama otos kuluneelta talvelta.

Talvinen Uusipelto

Uuden vuoden aattoilta

Lumitöitä riittää - omakuva radiokaukolaukaisimella

Lumipeitteisiä vaahteroita kotipihassani

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Päätepysäkki

2010-01-04T15:09:00.008+02:00

Yksi InterCity-junasta karanneista vaunuista meni toimistorakennuksen seinän läpi.

Tänä aamuna noin kello 8.30 neljä InterCity 71 -junan vaunua törmäsivät Helsingin rautatieasemalla olevan toimistotalon seinään. Kukaan ei onneksi loukkaantunut onnettomuudessa.

Asemalle tulossa ollut juna pysähtyi muutama sata metriä ennen perilletuloa Linnunlaulun huviloiden kohdalle tutkimaan jarruvikaa. Junan pysähdyttyä neljä vaunua pääsi tuntemattomasta syystä irti junasta, ja vierivät loivaa alamäkeä asemalle asti.

Automaattinen jarrujärjestelmä, jonka pitäisi toimia vaunun irrotessa, ei aktivoitunut. Syytä tähän ei vielä tiedetä.

Vaunut törmäsivät asemalla olevan toimistorakennuksen seinään noin 20-30 kilometrin tuntinopeudella. Yksi kaksikerroksinen InterCity-vaunu painaa noin 70 tonnia.

Vaunuissa oli kolme junahenkilökuntaan kuuluvaa henkilöä, jotka suojautuivat viimeiseen vaunuun. Yksi heistä loukkaantui lievästi.

Asemalaituri tyhjennettiin ripeästi ennen vaunujen tuloa, ja vaikka toimistorakennuksen henkilöstöä ei ehditty varoittaa, vältyttiin lisähenkilövahingoilta.

Uteliaita kerääntyi ihmettelemään onnettomuutta.

Onnettomuus vaikuttaa sekä lähi- että kaukojunaliikenteeseen. Monia vuoroja on peruttu, ja ajettavilla vuoroilla on odotettavissa myöhästymisiä.

Onnettomuus aiheutti ruuhkaa ratapihalla.

Syyslukukauden satoa

2010-01-02T07:22:00.001+02:00

Syyslukukausi HEO:n Kuvajournalismin linjalla oli täynnä oppia ja harjoitustöitä. Alla on seitsemän kuvaa esimerkkinä siitä, millaisia kuvia olen koulutehtävissäni ottanut.

Kuvat ovat kuvituskuvia Lehtijournalismin linjan kanssa tehdyissä yhteistyöjutuissa; lehtijournalisti kirjoittaa jutun, kuvajournalisti kuvaa siihen kuvan tai kuvat sekä tekee taiton.

Juttujen otsikot ovat nyt kuvateksteinä.

Sikainfluenssarokotus

Moottorisahan pärinää ja kaatuvia puita

Kirstin Keitaan joulupöytä

Sydämen asialla

Kallion jääpallokausi avattu

Erilaisuutta HEO:ssa

Mahtava näköalapaikka nykytaiteeseen

Uusi vuosi 2010

2010-01-01T14:34:00.010+02:00

Kokeilin kuvata ensi kertaa uudenvuoden raketteja. Naapurini ystävällisesti ja pyytämättä huolehtivat rakettien hankkimisesta sekä ampumisesta, ja minä kuvasin käsivaralta.

Ensimmäinen raketti.

Arto, kemian tohtori, ja Toni, tekniikan ylioppilas, aloittamassa omaa esitystään.

Tällaista Arto ja Toni saivat aikaan.

Lisää kuvia löytyy kotisiviltani.

Joulu 2009

2009-12-31T22:17:00.003+02:00

Pitkän hiljaiselon jälkeen taas pLokin parissa. Syksy meni vauhdilla ja oikeastaan lähes pelkästään opintojen parissa.

Tässä muutama joulukuva Joonan ja minun vierailultani vanhempieni luona.

Aatonaaton ilta

Tontut juhlatunnelmissa

Aaton jouluateria alkamassa; vasemmalta setäni Martti, äitini Irma ja isäni Lasse

Joonan joulurauha

Panoraamoja korkeuksista

2009-09-24T07:46:00.000+03:00

Kaksi nopeasti otetuista kuvista koottua panoraamaa. Kuvattu Janneniskan nosturiauton korista 58 metrin korkeudesta, aikaa oli pari minuuttia näiden ja monen muun kiinnostavan kuvan ottamiseen...

Helsingin keskusta

Töölö

Joonan uusi pesä

2009-09-22T06:41:00.000+03:00

Isäni ja äitini toivat Joonalle - pienen vihjauksen perusteella - uuden kaksikerroksisen pesän. Joona tykästyi oitis komeaan rakennelmaan.

Musiikkitalon työmaa

2009-09-20T18:33:00.003+03:00

Lauantaina 5.9.2009 oli musiikkitalon työmaalla avointen ovien päivä, ja käytin tilaisuuden hyväkseni.

Töölänlahden ympäristö tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa paljon. Musiikkitalo on vasta alkua uudelle rakentamiselle.

Musiikkitalon sisälle pääsi opastetuille yleisökierroksille.

Musiikkitalon lopullinen ulkonäkö on vielä mielikuvituksen - ja piirrustusten - varassa.

Yleisöllä oli mahdollisuus nousta Janneniskan nosturiauton korissa 58 metriin, ja sinne itsekin jonotin n. 40 minuuttia. Nosturin maksiminostokorkeus olisi ollut 74 metriä, mutta yksi jatkopala jätettiin käyttämättä.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Frameful

2009-09-14T14:49:00.004+03:00

HEO:n kuvajournalistien ploki Frameful on taas aktivoitunut. Alla oleva kuva oli ensimmäinen oma postaukseni sinne.

Aberdeen-kiinteistövarainhoitoyhtiö vihjaa sen, minkä kaikki järkevät ihmiset ovat jo kauan tienneet; Suomen Keskustalle ON vaihtoehtoja.

Jossain toisella paikkakunnalla teko vaatisi jo melkoista siviilirohkeutta, ja tietäisi täydellistä mafiatyyppistä osto- ja myyntiboikottia yritykselle. Helsingissä on turvallisempaa, sillä täällä 85 kaupunginvaltuutetusta onneksi vain 3 edustaa Suomen Keskustaa.

Ensimmäinen opiskeluviikko

2009-09-06T20:43:00.006+03:00

Ensimmäinen, vajaa viikko kuvajournalismin opiskelua on takana. Puolet koulupäivistä on mennyt koulun, sen tapojen ja toimintamallien esittelyyn. Työtä ja opittavaa tulee riittämään jatkossa!

Kuvajournalistit linjanjohtajansa Jore Puusan opastamana tutustumassa HEO:n tiloihin.

Henkilökunta esittäytyy HEO:n n. 300 opiskelijalle, ja eri linjojen osallistujat nousevat vuorollaan ylös; nyt seisomassa ja aplodien kohteena me kuvajournalistit.

Tutustumista ja oppimista puhelinleikin varjolla kotiluokassamme.

Viikon päätteeksi oluset naapuribaarissa.

Opinnot alkavat

2009-09-01T05:51:00.000+03:00

Tästä eteenpäin en ylläpidä pLokiani päivittäin, vaan silloin tällöin ajan antaessa myötä. Syynä muutokseen on opiskelu: edessä on vuosi kokopäiväistä koulunkäyntiä HEO:n (Helsingin Evankelisen Opiston) Mediapajan Kuvajournalismin linjalla.

HEO:n opisto

Patarein museovankila

2009-08-31T04:42:00.001+03:00

Syy tämänkertaiseen Tallinnan matkaani oli Patarein museovankila. Patarei valmistui 1840 merilinnoitukseksi, toimi kasarmina 1864-1919 ja vankilana 1919-2002. Leikkaussali oli toiminnassa vuoteen 2004.

Patarei on sangen huonossa kunnossa, paikat revittyjä ja homeisia, mutta tuskinpa vankila oli viihtyisä toimiessaankaan.

Patareista ollaan tekemässä kulttuuripuistoa, mutta toivottavasti edes osa vankilasta säilytetään museona; historiaa ei saa hävittää, vaan siitä on opittava.

Saksalaiset teloittivat siellä 2. Maailmansodan vainoissaan juutalaisia, ja neuvostoajan viimeinen teloitus tapahtui hirttämällä 1991. Kuvassa hirttopaikka.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Höyryjuna

2009-08-30T07:39:00.001+03:00

Viime viikon lauantaina höyryveturi Ukko-Pekka eli raskas pikajunaveturi Hr1, numero 1009 ja vuodelta 1948, vei junan Rautatieasemalta Oulunkylän asemalle ja takaisin.

Kun juna saapui ensi kertaa Rautatieasemalle, ei kukaan tuntunut tietävän, mille laiturille juna tulisi. VR:n edustaja, jolta asiasta kysyi, epäile sen tulevan jollekin lyhyelle laiturille, ja sinne sitten suuntasin. Minuuttia ennen junan saapumista tuli kuulutus, että juna tulee laiturille 9, joka on taasen yksi pitkistä laitureista. Juoksin, mutten ehtinyt kuvaamaan laituriin tuloa; juna kun jäi katetun alueen ulkopuolelle.

Laiturissa sain sitten muutaman kuvan otettua.

Seuraavaksi siirryin Eläintarhan huviloiden kohdalla olevalle ylikulkusillalle. Juna ei ollut parhaimmillaan, sillä se PAKITTI Oulunkylään. Komeat savut se kyllä sai aikaan lähtiessään.

Junan tarkempaa reittiä ei oltu tiedotettu, ja siksipä epäonnistuin paluumatkan kuvaamisessa Pasilan aseman kohdalla. Olin hyvällä paikalla kallion päälle kiivenneenä aseman eteläpuolella, mutta juna pahus ohittikin koko aseman sen länsipuolella olevien raiteiden kautta...

Saippuasammakko

2009-08-29T03:21:00.001+03:00

Olen joskus vuosia sitten saanut tämän saippuasammakon. Saippuaksi se on ollut liian söpö, ja on siksi jäänyt käyttämättä. Itse asiassa unohdin sen olevan saippua, ja luulin vesileluksi; yritin sitä kuvata veteen laitettuna, mutta tasapaino ei ollut kohdallaan... Niinpä kuvasin sen sitten pesuhuoneen pöydällä. Muikea veitikka!

Tallinna

2009-08-28T07:36:00.000+03:00

En ollut muutamaan vuoteen käynyt Tallinnassa kuvaamassa, mutta nyt sain tietooni kohteen, jonka sai minut heräämään aikaisin ensimmäiseen laivavuoroon. Tästä kohteesta tulee juttua muutaman päivän sisällä.

Tallinnassa oli paljon muutakin minulle uutta kuten Miehitysten museo, jonka rakennus on valmistunut 2003. Seuraavalla kerralla pitää ehtiä käymään museossa.

Tänä vuonna oli Vapauden aukiolle pystytetty Vapaussodan 1918-20 muistomerkki, 23,5 metriä korkea pylväs. Matkapäiväni iltana olisi ollut Vapaudenaukion avajaiset, mutta siihen aikaan join espressoa jo kotonani.

Suomalaisen arkkitehdin piirtämä Taidemuseo Kumun rakennus on valmistunut 2006.

Toki aina niin kaunista Vanhaa kaupunkia tuli myös kuvattua. Tässä 60 metrin korkeudesta Olavin kirkon tornin näköalatasanteelta.

Lisää kuvia Tallinnan matkasta löytyy kotisivuiltani.

Laivojen savupiippuja

2009-08-27T07:00:00.000+03:00

Laivan kansiterassilla istuessani huomioni kiinnittyi risteilyalusten värikkäisiin savupiippuihin.

Oma laivamme tuprutti savua koneiden käydessä.

Viereisen laivan savupiippu oli hengetön.

Lokki

2009-08-26T03:57:00.000+03:00

Lokki tuli esittäytymään muutaman metrin päähän laivan kaiteelle. Kameralla juuri rantaa kuvasin, eli siinä oli virrat päällä ja pidempi putki asennettuna, joten käännös, rajaus ja muutama laukaisu.

Ensin pientä tasapainoilua tukevan asennon löytämiseksi.

Sitten voikin rauhassa tarjota sivuprofiiliaan kuvattavaksi.

Aamu

2009-08-25T07:52:00.000+03:00

En todellakaan ole mikään aamuvirkku, ja kuvaaminen kesäisen auringonnousun aikaan on minulle lähes mahdotonta. Olin kuitenkin menossa kuvausmatkalla Tallinnaan ensimmäisellä laivavuorolla, ja tapani mukaan liikkeellä hyvissä ajoin, joten nappasinpa muutaman kuvan kävellessäni Ruoholahden metroasemalta Länsisatamaan.

Ruoholahden kanava

Satamanostureita

Upseerien päähineitä

2009-08-24T05:11:00.002+03:00

Harjoittelin taas esinekuvausta, ja kohteena olivat olohuoneeni kirjahyllyn päältä löytyvät koppalakit. En ole sotilaspukujen asiantuntija, joten alla olevissa tiedoissa voi olla virheitä...

Kuvat on otettu kuution muotoisessa valoteltassa, jota valaisi kummaltakin sivulta 500 W:n raksavalo.

Perinnöksi saamani äidinisän Suomen puolustusvoimain paraatipuvun päähine m/58.

Puna-armeijan panssari- ja tykistöupseerin paraatipäähine 1970-1991.

Tämä lienee MVD VV:n (eli Neuvostoliiton sisäministeriön turvallisuusjoukkonen) upseerin paraatipäähine 1970-1991. Hyvin samannäköinen on myös Puna-armeijan maavoimien upseerin paraatipäähine, mikä kyllä olisi todennäköisempi mutta tylsempi vaihtoehto.

Krusifiksi paavin kirkosta

2009-08-23T07:05:00.003+03:00

Käydessäni Roomassa vuonna 2003 toin itselleni tuliaiseksi - kiitos, ihana yllätys! - pienen krusifiksin.

Krusifiksin ostin San Giovanni in Laterano -kirkosta, jossa sijaitsee Rooman piispan istuin. Ja Rooman piispahan on siis paavi itse. Joka kiirastorstai paavi pitää kirkossa messun.

SpyderCube

2009-08-22T05:55:00.003+03:00

Hankin esinekuvausta auttamaan Datacolorin SpyderCuben; pienen, vajaat 4 cm kanttiinsa olevan kuution. Jälleen kerran ulkomailta ostaminen tuli halvemmaksi. Ostin Kyproksesta eBayn kautta, ja ostos oli näin postikuluineen n. 10 % halvempi kuin Suomesta ostettuna ilman postikuluja.

Kuutiossa, kuva alla, on keskiharmaat, valkoiset ja mustat alueet. Mustassa alueessa on lisäksi valoansa, eli kuvissa täysin mustaksi jäävä reikä. Kuution päällä on metallinvärinen kuula, josta saa halutessaan kaikkein kirkkaimman kohdan. Kuution yhdessä särmässä on standardijalustakierteen omaava jalka.

Pieni kolmijalka on SpyderCuben kanssa näppärä. Sen kun laittaa kuvattavan esineen rinnalle yhteen kuvaan per valaisuolosuhteet niin raw-kuvan värien jälkikäsittely on helppoa: musta, valkoinen ja harmaa piste löytyvät aina!

Rauhoittava taivas

2009-08-21T07:53:00.001+03:00

Tekee sielulle ja mielelle hyvää välillä pysähtyä, nostaa katse katujen roskista ylös ja nauttia kesätaivaasta.

Onko nykydemokratia = plutokratia?

2009-08-20T07:36:00.001+03:00

Kansanvaltaa ei enää ole, vaan asioista päättävät raharikkaat. Vihdoin meillä Suomessakin ovat silmät auenneet vaalirahoituskohun myötä. Suomalaiset elävät niin mielellään valheessa:
"korruptiovapaa maa", "puhdas suomalainen ruoka", "tietoyhteiskunta" jne.

Vaaleissa tulevat valituksi ne, jotka saavat näkyvyyttä. Sillä ei ole väliä, mitä asiaa edustaa tai mitä aatetta ajaa, vaan tärkeintä on kasvojen mahdollisimman suuri esiintyminen medioissa. Media-aikaa saa rahalla, ja rahaa saa heiltä, joilla sitä on paljon.

Kansanedustajillekin elämä on vaivatonta, kun alamaisille täytyy näyttäytyä vain hetken aina vaalien alla. Samooin heidän työnsäkin on helppoa, kun itse ei tarvitse päättää mitään, koska heidän mielipiteensä on jo ostettu. Muutaman kauden jälkeen tiedossa on täysi kansanedustajan eläke, jonka jälkeen voikin mennä "yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi" jonnekin mukavaan toimistotalon yläkerroksen kulmahuoneeseen.

Samalla rikkaat sen kun rikastuvat. Ostetut poliitikot auttavat lisärikkauksien haalimisessa poistamalla esimerkiksi omaisuusveron. Tuloveroon verrattuna pääomavero on piensijoittajille ja -yrittäjille melko kannattamatonta, mutta suursijoittajille naurettavan pientä. Seuraavaksi varmaankin plutokraatit onnistuvat poistamaan itseltään perintöveron; 5 miljoonalle rahvaalle se toki jätetään, etteivät nämä unohtaisi asemaansa.

Parhaita esimerkkejä kansakuntamme tilasta ovat suuromistajat, joiden ei tarvitse maksaa veroja, koska heidän sivutoiminen maanviljelyksensä on niin kannattamatonta satojen tuhansien eurojen tukiaisista huolimatta...

Oikeuslaitoskin toimii enää rahan voimalla. Työtä tekevillä ei ole varaa mennä oikeuteen; tänä päivänä oikeudenkäyntikulut ovat suurempia kuin oikeusteitse saadut korvaukset.

Oma vastaukseni otsikon kysymykseen on KYLLÄ!

Taivaita kohden

2009-08-19T06:26:00.002+03:00

Kävelyreittini varrelle sattui muutama komea kirkko edustaen molempia valtiokirkkojamme. Niiden kupolit ja tornit kohottautuivat ylväänä kohti kauniin sinisen taivaan korkeuksia.

Helsingin tuomiokirkko on vuodelta 1852. Sen alkuperäinen nimi oli Nikolainkirkko, vuodesta 1917 sitä kutsuttiin Suurkirkoksi, ja nykyinen nimi on vuodelta 1959.

Kotikirkko pappitalossa on taasen vuodelta 1905.

Kallion kirkko näkyy kauas, sillä mäen päällä olevan 1912 valmistuneen kirkon torni kohoaa 65 metriin.

Museoratikka

2009-08-18T07:31:00.003+03:00

Kiitos HKL:n, Stadin Ratikat Oy:n ja Suomen Raitiotieseura ry:n liikennöi Helsingissä elokuussa viikonloppuisin kaunis museoratikka.

Vetovaununa toimii ASEA:n vuonna 1930 valmistama vaunu HKL 157.

Perässä tulee vuonna 1919 valmistunut avovaunu 233 (HKL 550). Sen on tehnyt Hietalahden telakka kopioimalla tilaajan pyynnöstö ja ilman valmistajan lupaa aiemmin ASEA:n toimitettaman vaunukonseptin.

Kuvausreissulla näppäsin kuvan myös parista uudemmasta ratikasta.

NR I -tyypin ratikka HKL 60 vuodelta 1974, valmistaja Sisu-Düwag.

Variotram HKL 205 vuodelta 1999, valmistaja ADtranz.

Sakset aidalla

2009-08-17T03:52:00.000+03:00

Naapurini oli jättänyt pihatöissään käyttämänsä sakset väliaitamme päälle. Jotenkin näkymä oli sen verran kiehtova, että piti hakea kamera pitkän putken kera, ja napata parvekkeeltani kuva siitä.

Siluetti

2009-08-16T05:50:00.000+03:00

Joonahan se siellä taas tepsuttaa.

Työkoneita!

2009-08-15T07:46:00.001+03:00

Kävelylenkilläni huomasin asvalttiyömaan koneiden vetäytyneen tilapäiseen leiriinsä lepäämään. Valitettavasti kameraa ei ollut mukanani, mutta palasin iltapäivällä pyörällä kamerani kera.

Edelleenkin minussa on lapsen kaltaista ihastusta koneisiin, niiden hyörinään sekä teknisten ratkaisujen hämmästelyyn. Yhä pätee totuus: funktionaalisuus on kaunista.

Suojalasit

2009-08-14T06:38:00.000+03:00

Samaanini määräsi suojautumaan ahdistavilta painajaisiltani suojalaseilla. Jos painajaiseni käyvät vieläkin synkemmiksi, tulee lisäksi käyttää kypärää. Paras kypärämalli on englantilaisten 2. Maailmansodassa käyttämä lautasmallinen päälaensuoja.

Takaisin todellisuuteen. Silmieni taittovirheleikkauksen jälkeen kyseisiä suojia tuli käyttää viikon ajan öisin, jotta vahingossakaan ei hiero silmiään. Lasien käyttö ei ollut mukavaa; ne hiostavat, ovat pystysuunnassa liian matalat liukuen silmäkuopan reunan yli vuoroin ylhäältä ja alhaalta, ja leveyssuunnassa taas ovat liian leveät vaikeuttaen kyljellään nukkumista.

Hiljainen risteys

2009-08-13T07:32:00.000+03:00

Aina ei tarvitse olla kiire, ja valinnan suunnastaan voi tehdä rauhassa harkiten, vaikka vaihtoehtoja näyttäisi olevan pajon.

Rakentamista

2009-08-12T06:29:00.003+03:00

Joka puolella rakennetaan. Se on osoitus kaupungin elinvoimasta, mutta laittaa usein myös miettimään, mitä uuden tieltä on purettu. Voisiko uudelle rakennukselle olla parempi paikka jossain toisaalla, muuallakin kuin aina vain keskustassa.

En tiedä, mitä tässä kuvassa rakennetaan; se olkoon vain yhtenä esimerkkinä rakennustyömaasta.

Kuoleman jälkeen

2009-08-11T07:13:00.001+03:00

Laajat alueet jokaisessa kunnassa on varattu mätäneville arkuille, ja niiden mukana maatuville ruumiille. Lopputuloksena on luurankoja täynnä oleva synkkä kenttä.

Mielestäni vainajaa kunnioittavampi tapa on tuhkaus. Uurna voi sitten sijaita uurnalehdossa, missä vainajaa voi muistella paremmin kuin nurmikolla seisten, tai sitten kotona takan reunalla, jos niinkin haluaa. Omalle kalmolleni toivon polttohautauksen pahviarkussa krematoriossa; miksipä sitä viimeisen käyttöpäivän ylittäneelle tomumajalle sen kummempaa tarvitsisi tehdä?

Kuvassa portti Suomen ortodoksisen kirkon Helsingin hautausmaalle.

Metsästys

2009-08-10T06:09:00.000+03:00

Hauska yksityiskohta kerrostalon koristelussa; kissalauma väijymässä sapuskaa. Kohta katit saavat nautiskella ankkapaistista niin että höyhenet pölisevät!

Harmi, ettei nykypäivänä enää viitsitä koristella taloja. Kustannustehokkuus ja ahneet grynderit eivät elämisen laatua todellakaan paranna...

Sotkemista

2009-08-09T07:03:00.000+03:00

Kusipäitä kakaroita riittää. Ei minkäänlaista kunnioitusta toisten omaa saatika yhteistä kohtaa. Kaikki pitää sotkea töhryillä, joita sitten yritetään kutsua taiteeksi. Jos luomisvimma on noin suuri, niin ostakoot omilla rahoillaan tarvittavat materiaalit, ja sitten taiteilkoot ja luokoot niin paljon kuin lystää. Pysyisi yhteiset asiat sekä ehjinä että siisteinä, ja silloin yhteisen ympäristömme rakenteissa voisi panostaa enemmän estetiikkaan kuin tuhoamiskestävyyteen.

Madonna

2009-08-08T06:52:00.005+03:00

Eilisen pLokitekstin vei tärkeämpi aihe, joten juttu Madonnan konsertista siirtyi tälle päivälle.

Lipun ostaminen konserttiin oli raivostuttava toimenpide. Myyntiintulopäivän aamuna Lippupisteen toimitusjohtaja vakuutteli radiossa, että kaikki sujuu hyvin ja kapasiteettia riittää. No, mies puhui silkkaa soopaa, palvelin oli kyykyssä lähes koko ajan, ja jos lipun sai valittua eivät maksut eivät menneet ruuhkan takia läpi. Iltapäivällä vihdoin oli onnea, ja sain lipun B-alueelle.

DJ Popo tai mikä lienikään ei kiinnostanut sitten alkuunkaan, ja siksipä yritin minimoida odotusajan Madonnan lavalletuloon. Paikalle saavuin vähän kello 21 jälkeen. Paljon oli yleisöä jo paikalla, mutta paljon oli myös tulematta. No, 85.000 on PALJON populaa yhdessä paikassa!

Ilta hämärtää, ja konsertin alkamista odotetaan. Järjestelyt A- ja B-alueille pääsemiseksi olivat surkeat; piti raivata tiensä 30 metriä syvän C-aluelaisten massan läpi. Olisivat tehneet 50 metriä pitkä käytävät A- ja B-alueille, niin homma olisi tullut helpolla toimivaksi.

Show lähtee käyntiin värikkäästi ja vauhdikkaasti.

Koska lava oli matala ja kenttä tasainen, näki videoscreeneiltä tapahtumat parhaiten.

Valo- ja kuvatehosteet olivat vaikuttavat.

Vaikka Madonna oli energinen ja positiivinen, tanssikuviot näyttäviä ja tehosteet massiivisia, en itse ollut konserttiin tyytyväinen. Toki timmikroppainen nainen verkkosukissa ja saappaissa on aina ilo silmille, mutta vanhempia kappaleita, joista itse pidän eniten, oli vähän, ja nekin uusina, pilattuina versioina. Surkeinta oli suosikkikappaleeni La Isla Bonitan tuhoaminen yhdistelemällä siihen muita kappaleita kuten sinänsä kaunista mustalaismusiikkia. Uusin levy ei ole minua juurikaan viehättänyt, ja sekaan oli kaiken lisäksi miksattu musiikkia muilta artisteilta kuten M. Jacksonilta... Öh! Lopputulemana voi todeta, että olen ollut Madonnan ensiesiintymisessä Suomessa, jättimusiikkitapahtumassa ja spektaakkelissa, ja se siitä.

Hyvästit silmälaseille

2009-08-07T07:31:00.001+03:00

Tämän päivän kuva ei ole Madonnan konsertista, vaikka sen pitäisi olla aamun puheenaihe.

Ronald Reaganin julistama Tähtien sota -hanke vaikutti merkittävällä osalla Neuvostoliiton hajoamiseen. Vaikka kyseessä olikin bluffi, uskoivat neuvostoliiton johtajat siihen, ja yrittäessään keksiä sille vastakeinoa tuhosivat he oman valtionsa kassan.

Vaikka Reaganin Tähtien sodan laserit olivat tuolloin vain mielikuvituksen tuotetta, on lasereilla nykypäivänä paljon käyttöä. Yksi niistä on taittovirheen korjausleikkaus, jonka teetin itsellenikin.

Silmälasit keinuivat nenälläni joka päivä noin 27 vuoden ajan. Tässä yhdet vuosien takaa.

Tässä tulos kirveellä suoritetun hienosäädän jälkeen.

Taiteilijapersoona

2009-08-06T06:30:00.004+03:00

Universaalisti tunnettu galaktinen taiteilija J-Jäpä (aiemmin tunnettu taitelijanimellä Joonatan Jäpikkä) kertoo, että puun sisään on vangittu taideteos, joka hänen pitää vapauttaa.

J-Jäpän työskentely on lähes brutaalia raivoa hänen syöksyessään puun kimppuun ja työstäen sitä vimmaisesti lyhyen hetken kerrallaan. Työ etenee hitaasti, mutta todellinen taiteilija ei ole kiinnostunut pikkuporvarien tapaan ajasta tai rahasta - paitsi YK:n 50-vuotisesta taiteilija-apurahasta.

Legendaarinen kuvanveistäjä J-Jäpä työssään.

J-Jäpä ei käytä apuvälineitä, vaan hän kaivaa kätketyn teoksen esiin tunnustellen, hitaasti edeten. Työstön taidokkuus on henkeäsalpaavaa.

Suvilahden kaasukellot

2009-08-05T07:25:00.002+03:00

Suvilahteen Sörnäisiin valmistui 1910 kaasuntuotantolaitos, mitä varten tarvittiin kaasuvarastoja. Kaasukelloja on jäljellä kaksi, teräksinen ja tiilinen. Tiilinen on valmistunut vuonna 1908, ja sen halkaisija on noin 40 metriä.

Tiilisen kaasukellon mittari; tyhjä on.

Teräksinen kaasukello on taas vuodelta 1929, ja sen halkaisija on noin 50 metriä.

Oravan uhittelua

2009-08-04T06:17:00.002+03:00

Orava viiletti pitkin aikaa, ja huomasi Joona-kissani parvekkeella. Välimatkaa oli kolmisen metriä, ja parvekkeemme on varustettuna verkolla. Orava pahus päätti vähän esittää kovista, ja jäi siihen istuskelemaan.

Kurren kantti ei kuitenkaan kauaa kestänyt, vaan ensin se kääntyi entisestäänkin toiseen suuntaan, ja lopulta juoksi aitaa pitkin pois. Joona kun oli alkanut vähän mittailla katseellaan välipalan maustamistarpeita...

Boheemielämää

2009-08-03T07:12:00.001+03:00

Fillarointi on paitsi ekologista myös aurinkoisella, tuulettomalla kesäsäällä nautinnollista. Liikkuessaan näkee kauniita maisemia ja tuntee ilman viilentävän väreen.

Matkalla on hyvä pitää välillä taukoja, ja onneksi istumalihaksilleen löytyy näinkin pehmeitä alustoja.

Voimaa Hanasaaresta

2009-08-02T08:00:00.001+03:00

Hanasaaressa on vielä voimalaitos B vuodelta 1974. Aiemmin sen seurana oli voimalaitos A vuodelta 1960. A:sta tehtiin purkupäätös 2006, ja nyt voimalaitosta ei enää ole.

Voimalaitos B:n energialähteenä on kivihiili. Laitoksen kaukolämmön tuotantoteho on 445 MW ja sähkön 220 MW.

Suuret oluet, pienet panimot 2009

2009-08-01T06:33:00.004+03:00

Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuma järjestettiin jo kuudetta kertaa Helsingin Rautatientorilla. Osallistuin tapahtumaa ensi kerran viime vuonna, ja pidin sitä sen verran hyvänä kokemuksena, että tänäkin vuonna kävin tapahtuman annista nauttimassa.

Kaunis sää houkutti paljon kävijöitä.

Pienpanimoita oli mukana kymmenkunta, ja yhtenä niistä Maatilapanimo Hollolan Hirvi.

Meteliä tapahtumaan toivat pakollinen riesa, bändit, jotka tekivät keskustelemisesta vaikeaa.

Koskahan tulee Suuret panimot, pienet oluet -festivaalit jossain suureellisissa tiloissa valtavan säihkeen ja mediamyllytyksen kera. Keskipisteenä miljoonan euron kilpailu, jonka voittaa se erikoinen henkilö, joka pystyy erottamaan toisistaan kuraveden, Lapparin, hevonkusen ja Koffin. Mahdoton tehtävä!

Sompasaaren satama

2009-07-31T05:41:00.001+03:00

Sompasaari liitettiin mantereeseen 1950-luvulla osaksi Sörnäisten satamaa. Syksyllä 2008 satamatoiminnot siirtyivät uuteen Vuosaaren satamaan, ja sataman paikalle rakennetaan uusi asuinalue nimeltään Kalasatama. Kerrostaloja, tottai kai...

Tein pyöräilyretken, reilut 26 kilometriä, kauniissa kesäsäässä ja kävin kuvaamassa, miltä Sompasaari nyt näyttää. Satama ei ollut minulle täysin tuntematon, sillä kesällä 2001 lähdin Sompasaaresta ropax M/S Finnclipperillä automatkalle Eurooppaan, ja samaan laituriin palasin samalla aluksella 3 viikkoa myöhemmin.

Sisääntulo Sompasaaren matkustajasatamaan.

Vaikka satamatoiminnot ovat lakanneet, oli laitureissa vielä parkissa muutamia laivoja, mm. M/S Runner, jonka koneet olivat käynnissä.

Suurin osa laituripaikoista oli tyhjinä.

Muutama nosturi oli vielä paikoillaan.

Autiota satamakenttää. Jokusen vuoden päästä tässäkin on kerrostaloalue.

Tunnelmakahvila

2009-07-30T06:42:00.001+03:00

Sattumalta törmäsin opasteeseen, joka johti miellyttävään kahvilaan, Kahvila Aaltopeltiin. Se sijaitsee tapahtumakeskus Voimalan perimmäisessä nurkassa, mutta kahvilan löytäminen kyllä palkitsee etsijän.

Kahvila Aaltopellin tunnelma on hyvin epäsuomalainen, ja hyvässä mielessä; rentoa, värikästä ja välitöntä. Nauttimani espresso ja korvapuusti olivat sekä edullisia että maistuvia. Kahvilassa on asiakkaita varten niin sarjakuvalehtiä kuin MacBook internet-yhteydellä, ja kaiken kruunaa ystävällinen henkilökunta.

Suosittelen Aaltopeltiä lämpimästi, ja aion ehtiä käydä siellä vielä toistamiseenkin tämän kesän aikana. Kahvila on avoinna elokuun loppuun asti joka päivä klo 10-18. Lisätietoa kahvilan kotisivuilta.

Elämän kehä

2009-07-29T07:08:00.001+03:00

Kehä I on Suomen eniten liikennöity ajoväylä, ja vilkkainta liikenne on Länsi-Pakilan kohdalla; Wikipedian mukaan kohdan ohittaa 113.000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tuo kohta jää Hämeenlinnantien ja Tuusulantien väliin.

Silta Kehä I:n yli Länsi-Pakilassa.

Liikennevirta itään, seuraavana Tuusulantien liittymä.

Lännen suuntaan, Länsi-Pakilan liittymä.

Kylmä kivi

2009-07-28T06:05:00.002+03:00

Jaakoksi itseään kutsuva terroristijärjestö, itse pahan akselirasva, on lauantaina 25.7.2009 heittänyt kylmän kiven järveen. Suunnattomin ponnistuksin sekä lahjonnalla, kiristyksellä, uhkailulla, uskomattomalla onnella ja entisten KGB-kollegoiden avulla osa kivestä on saatu takaisin. Loppukiven uskotaan tuhoutuneen biologis-astronomisten reaktioiden seurauksena.

Yhä jäätävää kylmyyttä hohkaavaa kiveä pidetään todisteena joukkotuhoaseiden valmistuksesta Pohjois-Koreassa, Myanmarissa, homoliitot melkein sallineessa Kaliforniassa, Iranissa, Kuubassa sekä Färsaarilla, muttei - ja korostamme muttei - misään nimessä Israelissa, tuossa valitun kansan rauhaa rakastavassa kehdossa.

Valtakunnanvarapääsyyttäjä ei aio syyttää tapahtuneesta ketään, vaan syylliseksi valittu teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä, jonka jälkeen tämä kärsii 352-513 vuoden vapausrangaistuksen kuristushuoneen eristyssellissä ilman mahdollisuutta sateliittikanaviin.

Säästyneet asianajopalkkiot maksetaan kateuskorotuksilla korotettuna vanhemmalle valtakunnapääsyyttäjälle bonuksena. Syylliselle nimetty oikeusavustaja taasen teilataan vihollistaistelijana.

Porkkala mielessäin - po russki

2009-07-27T08:06:00.003+03:00

Porkkalan neuvostomiehityksestä 1944-56 - kauniimmin "vuokra-ajasta", sillä Suomihan säilyi "itsenäisenä" (mikä valvontakomissio?!?) - on vielä jonkin verran jälkiä nähtävillä.

Tälle hautausmaalle koottiin 1957 kaikki vuokra-alueelle haudatut neuvostoliittolaiset.

Neuvostoliittolaiset rakensivat 1948 Vårnäsin sillan Kabanovintielle mahdollistaakseen raskaiden kalustojen siirrot Upinniemen ja Porkkalan välillä.

Bunkkeri tyyppiä ZIF-25 oli aikoinaan varustettu 100 mm panssarintorjuntatykillä. Nyt sen päällä on muistomerkkinä 45 JVK 38.

Suomi-kuvaa

2009-07-26T07:50:00.002+03:00

Energisen ja leveähymyisen ulkoministerimme asettama työryhmä - johtajanaan Suomen Kuningas - pohtii tälläkin hetkellä otsa rypyssä Suomen imagoa. Melko varma veikkaus on, että useiden komiteamietintöjen ja pitkien raporttien ydinajatus kiteytyy lyhyesti: Suomessa on niinku tota metsää ja puhdasta luontoa, ja sit meil on niinku tota huipputekniikkaa kute niinku kännykät ja tota, no, kännykät. Ja kaikki on meille niinku tota kateellisia siksi. Niinku tota.

Kännykkä- ja internetliittymien tiheydessä jäimme jalkoihin jo 10 vuotta sitten, mutta luontoa onneksi riittää edelleenkin.

Metsäähän meillä on ympärillämme joka puolella - paitsi niillä muutamalla oudolla oliolla, jotka asuvat Helsingin keskustassa mukulakivien ja kerrostalojen - YÖK! - keskellä.

Jos katse kantaa puiden yli tai ohi, niin todennäköisesti näkyviin tulee vesistöä.

Perinnemaisemat taasen alkavat olla katoamassa ilman voimakkaita suojelutoimenpiteitä. Sääli, sillä olisi hyvä olla olemassa muitakin vivahteita maankäytössä kuin vain metsä, avohakkuu, sorakuoppa tai taajama.

Arkista kotia

2009-07-25T06:29:00.000+03:00

Tutussa ympäristössäkin, omassa kodissaan, voi yht'äkkiä huomata kuvauksellisia asiota. Näidenkin kahden kuvan esineet ja näkymät ovat hyvin tuttuja, mutta halusin ne kuitenkin kuvata.

Lukkoja on kaikkialla, mutta funktionaalisuus on kaunista.

Hieman alakuloinen näkymä. Puutarhatyökalut hyvässä järjestyksessä, mutta unohdetun näköisinä kulahtaneen vajanseinän vieressä. Keskikesällä niiden käyttö onkin vähäistä sesongin ollessa syksyllä varisseiden puidenlehtien poistamisessa. Lyhyt mutta ahkera käyttähetki on myös jokakeväisenä talkooviikonloppuna.

Worldwide Photo Walk at Helsinki 18.7.2009

2009-07-24T07:22:00.002+03:00

Osallistuin lauantaina 18.7.2009 niinkin mahtipontisen nimiseen tapahtumaan kuin Scott Kelby's Second Annual Worldwide Photo Walk. Suomessa kävelyjä oli Helsingin lisäksi Jyväskylässä ja Oulussa. Osallistujia Helsingissä oli 13, maailmanlaajuisesti n. 32.600.

Taivas ja autotalon seinä

Rata satamaan ilman kiskoja

Hietalahden kirpputori

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Kukkia ja puskia

2009-07-23T07:43:00.001+03:00

Kamera kädessä kotipihassaan kulkiessaan tulee kuvattua kaikenlaista outoa kuten kasviluontoa. Vakuutan kuitenkin kunniani ja omatuntoni kautta, etten ole ollut missään tekemisissä kyseisten kasvien kasvattamisen kanssa.

Kodin koristeita

2009-07-22T06:21:00.000+03:00

Kodin hyllyille kertyy - ainakin minulla - erilaista rihkamaa ja krääsää, joilla on olevinaan jonkinlaista tunnearvoa. Todellisuudessa tunnearvo lienee syntynyt siitä, että esineet ovat pysyneet taloudessa riittävän kauan joutumatta roskiin :) Joitakin on voinut auttaa esineen käytännöllisyys, ja toki joillakin esineillä on oikeaa muistoarvoakin.

Kummatkin tämänkertaiset kuvat on otettu sisätiloissa ilman salamaa tai muita lisävaloja, kirjakaappi illalla ja keittiöhylly aurinkoisena päivänä.

Kirjakaapin päällä on kertynyt muistoja ja kukkaruukkuja. En pidä elävistä kukista kodissani, joten kukkaruukut ovat jostain saatuja ja kaapin päälle laitettuja. Viinikarahville on oikeasti käyttöä punaviinejä nauttiessa, ja oikeassa reunassa on muistoja lapsuudestani: helistin, harja sekä ensimmäinen puukkoni.

Keittiössä liesituulettimen päällä ruokailuun liittyvää sälää ainoana käyttöesineenä Pulltaps - korkkiruuveista paras.

Porvoo

2009-07-21T07:15:00.004+03:00

Kävinpä tutustumassa ensimmäistä kertaa Porvooseen. Etukäteen tiesin, että siellä on ns. vanha kaupunki, jossa on ranta-aittoja ja tuomiokirkko, mutten miltä ne näyttivät. Reilut kaksi ja puoli tuntia kaupungilla kävellessäni löysin paljon muitakin paikkoja kamerani kuvattavaksi.

Ensin kävin vanhalla ratatieasema-alueella, josta löytyi mm. pienveturi, vaunuja, ratapölkynvaihtokone, Wanha Rautakauppa entisessä asemarakennuksessa sekä veturitalleja.

Sitten kävelin tuomiokirkolle, joka oli tuhopolton jälkeisen entisöinnin ansiosta loistossaan. Kellotapuli edusti eri muotokieltä kuin itse kirkko.

Lisää perusnähtävyyksiä, eli ranta-aitat Porvoonjoen varrella.

On Porvoossa myös uudempia rakennelmia kuten tämä kevyen liikenteen silta Porvoonjoen yli.

Vanhassa Porvoossa oli myös hieman rupsahtanutta porvarillista loistoa.

Vanhan kaupungin idylliä sisäpihoineen.

Lisää kuvia löytyy kotisivuiltani.

Suomlaiset torit

2009-07-20T06:49:00.002+03:00

Suomessa toreiksi ja aukioiksi nimitetään autioita, avoimia tiloja, johon ei ole keksitty tai voitu rakentaa mitään, ja joihin ei ole riittänyt nurmikkoa muista kasveista puhumattakaan. Toriksi tai aukioksi nimeämällä ja suurin selityksin näistä autiotiloista yritetään saada kaupunkilaisten keitaita ja kokoontumispaikkoja, mutta kukapa pysähtyisi paikkaan, jossa ole edes penkkiä istumista varten.

Narinkkatori on hyvä esimerkki suomitorista.

Tennispalatsin aukiolla on kyllä istuimia, mutta ne ovat ravintoloiden terasseilla.

Toisaalta ymmärrän hyvin, miksi Suomessa ei ole penkkejä aukioilla, sillä täällä kaikki rikotaan ja/tai töhritään. Suomalaista koululaitosta kehutaan maailman parhaimmaksi, mutta nykyinen suomalainen kotikasvatus lienee maailman surkein...

Hakamäentien tietyö

2009-07-18T08:26:00.001+03:00

Hakamäentie-Vihdintie ja Hämeenlinnantie-Mannerheimintie -tietyömaa on jo loppusuoralla. Vihdintien ja Hakamäentien yhdistää Hämeenlinnantie-Mannerheimintie -linjan alittava tunneli. Katuja on levennetty, ja kevyelle liikenteelle on tehty uusia reittejä.

Kivihaan 320 metriä pitkä tunneli Vihdintieltä Hakamäentielle.

Vihdintien levennys uusine kaistoineen ja ryhmityksineen.

Vihdintien ylittää uusi Kauppalantien kevyen liikenteen silta.

Haikon kartano

2009-07-18T08:06:00.000+03:00

Poikkesinpa katsomassa Haikon kartanoa. Paikan päällä luki kyltissä, että puisto on vain kartanon ja kylpylän vierailijoille - ja sellainenhan toki olin; enhän ollut kartanon asukas tahi sinne edes muuttamassa. Niinpä kiertelin hyvällä omallatunnolla paikkoja katsastamassa.

Kartano oli komeasti mäen päällä puiston päässä.

Puisto päättyi järven Äkkijyrkkään rantaan.

Palkolliset välineineen pitävät puiston hyvässä kunnossa.

Nälkä!

2009-07-17T07:03:00.000+03:00

Enää ei miehen tarvitse syödäkseen lähteä aseen kanssa riehumaan metsään eikä köhiä nuotion ääressä katsoen lihan muuttumista hiileksi.

Valmistelut ovat kaiken a ja o. Urbaani pömppömaha tyytyy tällä kertaa toteutuksen katalysaattorissa vähäkalorisempaan ykkösolueen - mutta saksalaiseen sellaiseen. Maistuu sentään oluelta toisin kuin suomalainen peruskeskikura...

Sitten tarvitaan tietenkin kypsennysapparaatti ja siihen käyttövoimaa.

Lopuksi nautitaan aikaansaannoksista. Röyh ja kiitos hyvästä ruoasta!

Pallotaivas

2009-07-16T04:37:00.000+03:00

Eilisen kuvamäjäyksen vastapainoksi nyt vain yksi kuva. Siinä ei ole uuden EU-direktiivin vaatima turvallisempi, pyöreätähtinen taivas, eikä huonon sienestäjän hallusinaatio, vaan hissin sisäkatto.

Tutkielma kellotornista

2009-07-15T06:03:00.004+03:00

Käydessäni moikkaamassa Marskia Hietaniemen hautausmaalla vei uuden kappelin kellotorni huomioni; siitä sai useita erilaisia tunnelmia eri kuvakulmilla ja rajauksilla. Tässä jutussa on liian monta kuvaa pLokiin, mutta olkoon tämän kerran.

Kellotorni voi olla kokonaisuudessa sivuosassa.

Se voi myös olla tasa-arvoisempana osapuolena kokonaisuudessa.

Torni voi myös esiintyä pääosassa.

Torni rakennelma pääosana voi tulla esiin ympäristön korostamana, ristin huipulla ollessa vielä erikseen rajattuna oksistolla.

Pelkkä torni kurottamassa ylös taivaisiin. Voi kuulla urkujen pauhua niiden varoitellessa helvetin kiroista.

Kellotorni on muuttunut enemmänkin obeliskiksi. Ympärillä voi lähes nähdä Bastetin ylipapit Niilin rannalla.

Kellotorni perinteisesti esitettynä, yksin koivukujan rajaamana, selkeänä ja arkitehtorisena.

Panoraamoja Vuosaaren satamasta

2009-07-14T07:17:00.000+03:00

Olin käynyt Vuosaaren satamassa ekskursiolla viime marraskuussa. Valitettavasti satama-alueelle ei silloinkaan päässyt, vaikka satamatoiminta ei vielä silloin ollut alkanutkaan.

Nyt tein pienen päiväretken katsomaan, miltä toimiva satama näyttää. Harmi sinänsä, että lama on hiljentänyt satamankin menoa, ja sekä rekka- että laivaliikenne on paljon vähäisempää kuin vaikkapa viime syksynä.

Ikkunalasin läpi sataman länsireunaa kohti logistiikka-alueita. Oikealla Vuosaaren voimalaitos.

Ikkunalasin läpi porttialueen alkuun.

Rekka- ja junaliikenteen tuloväylät.

Satama-aluetta, etualalla tullirakennus.

Sataman eteläreunaa, missä sijaitsevat konttipukkinosturit.

Lisää kuvia satamasta löytyy kotisivultani.

Isi, mitä oli ennen Viagraa?

2009-07-13T04:24:00.000+03:00

No, poronsarvijauhetta, tuota pohjoisen kiimajoikaajien ihmeainetta! Käyttöpakkauksessa nahkapussi, juomalasi jauheen nauttimista varten, sekä jauhetta sarvenpalassa.

Ja kyllä nyt nousukausi lähtee kiitoon!!!

Viiniä

2009-07-12T06:19:00.000+03:00

Ja taas, ja siis... Kokeilussa viinipullon kuvaus ilman valokuutiota, valona Philipsin kirkasvalolamppu edestä katsoen oikealla, vasemmalla vaalea kangas.

No ei siitä vieläkään tule tyydyttävää. Outo valon kuristuma pullon kaulassa oikealla, ja vasemmalle kaulaan heijastui jotain asiaan kuulumatonta; en vaan tiedä, mitä...

Sitten vuorossa lasillinen viiniä. Valaisuidea jäi löytymättä, joten tehdään raw-kehityksessä kuvasta sitten vähän dramaattisempi :)